Aito Bordeaux ja sen kopiot (joulukuu 2013)

Joulukuussa viinikamraatit kävivät läpi Bordeaux-blendejä eli Cabernet Sauvignonin, Merlot'n ja Cabernet Francin yhdistelmiä. Usein ranskalaisviinit pärjäävät huonosti hinta-laatu-kilpailussa uuden maailman kopioiden kanssa, mutta tälllä kertaa ottelu oli varsin tasainen. Viinikamraatit aloittivat teistingin varsin apeissa merkeissä, sillä muistelimme vasta edesmennyttä ystäväämme, Kristinaa, ja uutisissa oli juuri kerrottu suuren ihmisoikeustaistelijan, Nelson Mandelan, kuolemasta. Lisäksi turkkilaisviini sai kamraatit irvistelemään varsin persoonallisella ja eläimellisellä maullaan. Turkkilaisviini kuitenkin paransi juoksuaan kilpailun aikana ja ohitti kaikki muut siinä vaiheessa, kun rinnalle tuotiin roseeksi paistettua ankanrintaa. Jollakin lähes perverssillä tavalla tuo alun inhokki olikin paras kumppani ankalle. Lisäksi viini parantui huomattavasti saatuaan ilmaa lasissa. Pullo avattiin tunti ennen teistinkiä, mutta sitä ei dekantoitu. Muista viineistä ankan kanssa viihtyivät suhteellisen hyvin kolme viimeistä. Timberlay ja Alpha Domus taas eivät pitäneet ankasta. Ensimmäinen oli liian hento ja jälkimmäisessä ruoka sai sen hapot terävöitymään hieman liian vahvaksi ankalle. Hapokas kastike olisi varmasti parantanut Alphan asemia, mutta minun mieleen ei tule mitään sellaista kastiketta, joka olisi nostanut (Bordeaux'ksi) ohuen Timberlayn alakynnestä. Arvioissa lopun plussat ja miinukset merkitsevät sitä, miten hyvin viini kävi ruoan kanssa. Kannattaa huomata, että ankka tarjottiin paljaaltaan eli ilman kastiketta ja lisukkeita. Tumma, hapokas tai kermainen kastike olisi muuttanut tilannetta --- todennäköisesti kukin eri suuntaan. Château Timberlay 2010, Ranska, Bordeaux, 11,97€ Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, puolukkainen, karpaloinen, mausteinen, puinen Me: Kevyt, puinen, puolukkainen, hapokkaan karpaloinen, marjakeittoinen ja aavistuksen vaniljainen tuoksu; kevyt, hapokas, napakan tanniininen, kuivakan hedelmäinen, puolukkainen, punaherukkainen ja "Chiantimainen" maku; keskimäärin 9+ pistettä / max. 20 (ankan kanssa: ---) Kabatepe Kirmizi 2011, Turkki, 9,98€ Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kypsän punaherukkainen, kevyen pippurinen Me: Pölyinen, savuinen, tummanmarjainen, yrttinen, kirsikkainen ja mausteinen tuoksu; keskitäyteläinen, keskitanniininen, kevyen hapokas, makean/kypsän hedelmäinen, tallinen, "maanläheinen", aavistuksen (kuivuneen) koivunlehtinen ja ryhdikäs maku; 13- p. (+++) Alpha Domus The Navigator 2008, Uusi-Seelanti, 19,80€ Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, kevyen nahkainen, hennon mokkainen, tamminen, rodukas Me: Mehevä, viinillinen ja tumman hedelmäinen tuoksu; täyteläinen, kevyen hapokas, pehmeän tanniininen, kypsän hedelmäinen ja kosiskeleva maku; 10+ p. (-) Vergelegen Cabernet Sauvignon Merlot 2010, Etelä-Afrikka, Coastal Region, 12,98€ Alko: Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, paprikainen, yrttinen, hennon savuinen, kevyen tallinen, tamminen Me: Raikas, viinillinen, tumman marjainen ja savuinen tuoksu; täyteläinen, hapokas, tanniininen, kypsän hedelmäinen ja kevyen mustaherukkainen maku; 14+ p. (+) Château Sénilhac 2009, Ranska, Bordeaux, 14,80€ Alko: Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, kirsikkainen, hennon yrttinen, mausteinen, vaniljainen Me: Kevyt, tumma, mehevä, kevyen savuinen, yrttinen ja kevyen toffeinen tuoksu; täyteläinen, hapokkaan hedelmäinen, hienon tanniininen, ryhdikäs ja mausteinen maku; 17- p. (++) Vergelegen Cabernet Sauvignon 2006, Etelä-Afrikka, Coastal Region, 26,00€ (tilausvalikoima) Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, hedelmäinen, mausteinen Me: Hedelmäinen, luumuinen, mustaherukkainen ja kypsän paprikainen tuoksu; täyteläinen, tanniininen, ryhdikkään hedelmäinen, mattainen, mehevä, kypsän paprikainen ja mausteisen vaniljainen maku; 16½ p. (++) Roseeksi paistettu ankanrinta à la Gordon Ramsey (pakastettuja) ankanrintapaloja (meri)suolaa ja mustapippuria Laita pakastetut ankanrinnat sulamaan jääkaappiin jo päivää aikaisemmin. Jos ne on pakattu tyhjiöpakkaukseen, voit laittaa sen viileään veteen lämpenemään noin tuntia ennen kuin alat kokkaamaan. Lihan tulee olla läpikotaisin lähes huoneenlämpöistä, kun sitä aletaan paistaa. Kuivaa ankanrinnat talouspaperilla. Tee terävällä veitsellä nahkaan viiltoja ristikkäin. Hiero jokaiseen rintapalaan noin ¼ teelusikallista suolaa ja pyöräytä niille myllystä vähän pippuria. Anna levätä 10 minuuttia. Laita uuni kuumenemaan 150-200 asteeseen. Laita rintapalat kylmälle, uuninkestävälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin, ja laita levy kuumenemaan "pihvinpaistolämmölle". Kun pannu kuumenee, rasva sulaa pannulle ja alkaa paistaa rintapaloja. Kun nahkapuoli on ruskistunut, käännä rintapalat nahkapuoli ylöspäin, ja ruskista niitä vielä muutama minuutti. Laita pannu uuniin odottelemaan rintapalojen nahkapuoli alaspäin (kun esim. teet kastikkeen). Uunin lämpötila riippuu siitä, kuinka kauan ankka joutuu odottamaan siellä. Kun liha tuntuu sormella painaessa kimmoisalta, ota pannu pois uunista ja laita rintapalat alumiinifolioon vetäytymään. Kaada pannusta rasva talteen ruoanlaittoa varten. Noin 15 minuutin kuluttua voit viipaloida rintapalat tarjoilukuntoon. Lisää pannulle rintapaloista erottunut neste ja vähän viiniä, kiehuta kasaan nopeasti ja lisää se kastikkeeseen.   Ensi kuussa maistelemme erityisen persoonallisia laatuviinejä, joita usein joko vihaa tai rakastaa.

In Memoriam Kristina Rissanen (marraskuu 2013)

Marraskuussa viinikamraatit ja Rovaniemen viiniseura menettivät yhden jäsenistään, kun Kristina Rissanen menehtyi yllättävän nopeasti edenneen sairauden murtamana. Kristina jää viinikamraattien mieleen sydämellisenä ja miellyttävänä ystävänä, jonka kanssa jaoimme monet hienot viinikokemukset. Jäämme kaipaamaan Kristinaa lämmöllä.

Amaronea riisissä ja lasissa (marraskuu 2013)

Ja ikään kuin italialaisten viinien ilotulitus ei olisi jo riittänyt viinikamraateille, päätimme syvätutustua tuhdeista tuhdeimpaan talviviiniin, amaroneen. Sen kanssa oli tarjolla Parmesania ja vanhaa Goudaa sekä Risotto all'Amaronea, joka oli suorastaan taivaallista. Resepti löytyi netistä, ja hieman helpotettu versio on tämän kirjoituksen lopussa. Amarone-nelikon rinnalla oli verrokkeina yksi argentiinalainen "uuden maailman amarone" sekä Amaronen italialainen pikkuserkku, Appassimento. Viinikamraatteja hieman puhutti yleinen ohje, että Amarone ei paranisi enää sen jälkeen, kun se tulee markkinoille. Kyllä nuo kaksi vanhinta viiniä olivat saaneet selvästi lisää syvyyttä ja 'auktoriteettia' kellarissa. Appassimento Vivaldi 2011, IGT Veneto, 9,28€ Rypäleet: Corvina, Rondinella, Corvinone Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, runsaan vaniljainen Me: Kypsän nahkainen ja tumman vaniljainen tuoksu; täyteläinen, pehmeän tanniininen, voimakas, kypsän hedelmäinen ja lämmin maku; "pippuripihville, jossa tuhti, tumma kastike"; keskimäärin 13+ pistettä (maksimi 20) Amarone Armigero 2010, DOCG Amarone della Valpolicella, 24,90€ Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Cabernet Sauvignon Alko: Täyteläinen, tanniininen, kypsän luumuinen, tummakirsikkainen, mausteinen, tamminen, lämmin Me: Lämmin, vaniljainen ja kypsän hedelmäinen tuoksu; täyteläinen, tammisen tanniininen ja nahkainen maku; 16- p. Masi Tupungato Corbec 2009, Argentiina, Mendoza, 29,20€ Rypäleet: Corvina, Malbec Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteisen tamminen, runsas, lämmin Me: Voisulainen ja tumman/kypsän hedelmäinen tuoksu; täyteläinen, voimakas, hapokas, tanniininen ja lämmin maku; 15- p. Masi Costasera Amarone Classico 2008, DOC Amarone della Valpolicella Classico, 36,90€ Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara Alko: Erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman luumuinen, boysenmarjainen, kypsän kirsikkainen, hennon suklainen, mausteinen, runsas, pitkä Me: Mehevä ja hedelmäinen tuoksu; täyteläinen, pehmeän tanniininen ja makean hedelmäinen maku; aavistuksen bitterinen jälkimaku; 16+ p. Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2006, DOC Amarone della Valpolicella Classico, 37,70€ (HOX: 2008) Rypäleet: Corvina, Rondinella, Croatina, Oseleta Alko: Erittäin täyteläinen, tanniininen, kypsän viikunainen, luumuinen, tummakirsikkainen, lääkeyrttinen, makean mausteinen, rodukas, lämmin (HOX: 2008) Me: Voisen hedelmäinen ja mehevä tuoksu; erittäin täyteläinen, hapokas, voimakas, pehmeän tanniininen, makean hedelmäinen ja roteva maku; hapot reagoivat kärkkäästi terävänmakuiseen ruokaan; 18- p. Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2005, DOC Amarone della Valpolicella Classico, 35,30€ (HOX: 2008) Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara Alko: Erittäin täyteläinen, tanniininen, viikunainen, taatelinen, tumman luumuinen, rusinainen, mausteinen, lämmin, roteva (HOX: 2008) Me: Kypsän aromaattinen ja herkullinen tuoksu; täyteläinen, kypsä, notkeahko, makean hedelmäinen, mehevä, aavistuksen nahkainen ja vaniljainen maku; vuoden 2008 vuosikerta maisteltiin Rovaniemen viiniseuran kokouksessa (ks. syyskuu 2013); 18½ p. Risotto all'Amarone 320 g risottoriisiä 1½ l lihalientä ½ plo Amaronea, ripassoa tai appassimento-viiniä 60 g hienonnettua sipulia 50 g extra virgin -oliiviöljyä 40 g voita (plus viimeistelyyn) 60 g raastettua Grana Padano- tai Parmigiano-juustoa (plus koristeluun) suolaa ja pippuria Käytä mieluummin kunnollista, pitkään keitettyä lihalientä kuin mitään lihaliemikuutiolitkua. Kuumenna liemi ja viini eri kattiloissa kiehuvaksi ja pidä ne juuri ja juuri kiehumispisteessä. Kolmas keittolevy kannattaa kääntää reilulle lämmölle. Kypsennä kolmannessa kattilassa sipulia öljyssä ja voissa, kunnes se on kullankeltaista. Lisää riisi ja kääntele sitä, kunnes se on kiiltää öljystä. Lisää vähän suolaa ja jauha pippuria joukkoon. Jatka riisin sekoittelua vähän aikaa. Lisää Amarone ja jatka sekoittamista, jotta riisi ei pala pohjaan. Kun Amarone on haihtunut pois, lisää lientä kauhallinen kerrallaan. Lisää lientä, kun edellinen on imeytynyt, äläkä unohda sekoittaa riisiä riittävän usein. Jatka, kunnes kaikki liemi on imeytynyt riisiin ja/tai riisi on kypsää. Ota riisi tulelta, lisää vähän voita ja juustoa ja sekoita, kunnes risotto on tasaista. Tarjoile risotto laakealta vadilta, ja koristele se tuoreella Grana Padano- tai Parmigiano-juustoraasteella. Ensi kuussa: Miten pärjäävät uuden maailman Bordeaux-tyyliset sekoitteet ranskalaisille esikuvilleen? Mukana Cabernet Sauvignon + Merlot + Cabernet Franc -sekoiteviinejä mm. Etelä-Afrikasta.

Pikainen pysähdys Piemontessa (lokakuu 2013)

Lokakuussa Rovaniemen viiniseura jatkoi viinimatkaansa Luoteis-Italian laatuviinialueelle, Piemonteen. Makumatkan matkaoppaana toimi Mikko Paananen. Matka alkoi makealla kuohuviinillä, jonka jälkeen nautittiin kuusi tuhtia punaviintä. Lopun Barolot olivat joillekin jo liian tervaisia, ja niissä pisteet menivät aika paljon ristiin. Mikko on tehnyt myös Power Point -esityksen Piemonten viineistä, jonka löytää (PDF-muodossa) TÄÄLTÄ. Tosti Asti (Moscato d'Asti), 9,99€ Alko: Makea, vähän hapokas, hedelmäkarkkinen, rusinainen, hennon kukkainen Me: Keskimäärin 12½ pistettä (maksimi 20) Lo Zoccolaio Dolcetto d'Alba 2011, 12,48€ Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen karhunvatukkainen, hennon kukkainen, mausteinen Me: Aluksi kuiva ja sitten marjainen tuoksu; hapokas maku; 10- p. Rovero Barbera d'Asti Sanpansè 2011, 11,38€ Alko: Täyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, tumman marjainen, mausteinen, hennon tamminen Me: Viinillinen, kirsikkainen ja luumuinen tuoksu; kuiva, viinillinen ja yrttinen maku; 12 p. Ugo Lequio Barbaresco Gallina 2010, 21,90€ Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, kirsikkainen, karpaloinen, kevyen viikunainen, lääkeyrttinen, tamminen Me: Kypsä, voimakas ja lääkeyrttinen tuoksu; kypsä ja tervainen maku; 13 p. Travaglini Gattinara 2007, 20,90 Alko: Keskitäyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, kypsän kirsikkainen, viikunainen, mausteisen tamminen, hennon nahkainen, rodukas Me: Portviinimäinen tuoksu; kypsä, portviinimäinen maku; 15- p. Luigi Einaudi Barolo Terlo 2007, 39,00€ Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, hapankirsikkainen, viikunainen, hennon yrttinen, tamminen, rodukas Me: kirsikkaliköörinen tuoksu; kevyt bouquet; voimakas, tiivis, kevyesti bitterinen maku; 17½ p. Pio Cesare Barolo 2007 (tilausvalikoima), 62,00€ Alko: Keskitäyteläinen, erittäin tanniininen, marjainen, nahkainen, tamminen Me: Viinillinen, liköörimäinen ja kirsikkahilloinen tuoksu; voimakas, mattainen ja lämmin maku; 16½ p.

Kannattaako dekantoida? Ehdottomasti ehkä! (lokakuu 2013)

Mainio englantilainen viinilehti Decanter testasi lokakuun numerossaan, kannattaako erilaisia punaviinejä dekantoida ennen nauttimista. Valitettavasti testin lopputulos oli hyvin ympäripyöreä: kannattaa joskus, mutta ei aina. No kannattaa kuitenkin tutustua testiin, jossa erilaisia viinejä maisteltiin heti avaamisen jälkeen ja eri pituisten aikojen kuluttua pullon avaamisesta tai dekantoimisesta. Decanter-lehden testi ei valitettavasti ole luettavissa vapaasti netistä, mutta lehden opetusvideo punaviinin dekantoinnista löytyy TÄÄLTÄ. Alla on kuitenkin tiivistelmä lehden päätelmistä. Yleensä on parempi antaa punaviinille mahdollisuus "hengittää" tavalla tai toisella Dekantoinnilla on vaikutusta viinin makuun - mutta on kiinni omasta mausta, onko se ero aina positiivinen Dekantointi yksi tunti etukäteen on yleensä hyvä vaihtoehto Dekantointi kaksi tuntia etukäteen toimii yleensä hyvin, kun tarjoillaa nuoria viinejä Pidemmät dekantointiajat (kuin kaksi tuntia) voivat olla huono vaihtoehto - varsinkin kehittyneillä viineillä Nuori, tuore viini ei muutu "kypsäksi" dekantoimalla Viini kehittyy myös lasissa - varsinkin pitkän aterioinnin aikana - joten sitä ei kannata dekantoida niin pitkään, että viini "menee yli" ennen kuin se on ehditty nauttia

Burgundin eri laatuluokat tuplatestissä (lokakuu 2013)

Lokakuussa viinikamraatit kokoontuivat teemalla "Burgundin eri laatuluokat - maistuuko ero". Kuusihenkisen seurueen maisteltavina oli viisi eritasoista Pinot Noir -punaviiniä: perus-AC, alue-AC, kylä-AC, Premier Cru ja Grand Cru. Viinien välillä oli selkeitä tyylillisiä eroja, mutta laatuluokitus ja hinta ei välttämättä kerro koko totuutta viinin laadusta. Burgundin viinit kaipaavat seuraansa ruokaa, joten viinit maisteltiin ensin yksin ja sitten Burgundin padan kanssa. Padassa oli tosin hieman lappilaisia vaikutteita, sillä se oli tehty lihaisista poronluista, fenkolista, selleristä ja lehtisellerin varsista keitettyyn liemeen. Padassa oli myös reilu annos valkosipulia. Ensimmäinen pullo Clos de Thoreytä oli korkkivikainen, mutta onneksi varalla sattui olemaan toinen pullo. Viini tosin joutui altavastaajaksi, sillä muut pullot oli avattu - ja kolme viimeistä myös dekantoitu - jo pari tuntia ennen teistinkiä mutta toinen pullo Clos de Thoreytä sai ilmaa dekantterissa huomattavasti vähemmän aikaa. (Onneksi Alko palautti rahat viinistä - kuten se tekee aina, jos tuotteessa on vikaa ja se on todistettavasti ostettu Alkosta.) Bourgogne Pinot Noir Buisonnier 2011, AC Bourgogne, 11,29 € Alko: Kevyt, keskitanniininen, karpaloinen, kirsikkainen, mansikkainen, kevyen toffeinen Me: Tuoksu oli viinillinen, ja siinä oli punaisia marjoja ja orvokki-käsivoidetta; maku oli kevyehkö, notkea ja hapokas, ja siinä oli punaisia marjoja (punaherukkaa) ja häivähdys banaania; pisteet keskimäärin 9+/20 (ilman ruokaa) ja 10+/20 (ruoan kanssa) Roger Sauvestre Côte de Beaune Villages 2010, AC Côte de Beaune Villages, 17,95 € Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, hapankirsikkainen, mausteisen tamminen Me: Kevyt ja kevyesti tallinen tuoksu, jossa oli karpaloa, tuoretta herkkusientä ja aavistus toffeeta; maku oli keskitäyteläinen, notkea, hapokas ja mehevä, ja siinä oli karpaloa ja hieman herkkusientä; 12+ ja 12½ p. Marsannay La Morisotte 2009, AC Marsannay, 25,30 € Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, mausteinen, kevyen yrttinen, hennon tamminen Me: Voimakkaassa tuoksussa oli vadelmaa, laventelia ja mustaherukka-karamelliä; maku oli keskitäyteläinen, notkea ja melko hapokas, ja siinä oli mustaherukka-karamelliä; loisti yksin mutta hävisi voimakkaalle pataruoalle, mikä näkyy pisteissä; 18- ja 17- p. Hyvä hinta-laatu-suhde! Clos de Thorey Nuits-Saint-Georges Premier Cru Monopole 2007, AC Nuits-Saint-Georges Premier Cru, 39,90 € Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, hapankirsikkainen, kevyen orvokkinen, mausteinen, tamminen Me: Tuoksussa oli minttua ja ruusunmarjakeittoa; maku oli keskitäyteläinen, aavistuksen kova, kevyen hapokas, tumman marjainen, karpalokeittoinen ja aavistuksen juureksellinen; nousi ruoan rinnalla selvästi paremmaksi; 16- ja 17+ p. Domaine de la Vougeraie Clos de Vougeot 2008, AC Clos de Vougeot Grand Cru, 100,70 € Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, hennon orvokkinen, kevyen tamminen, rodukas Me: Tuoksussa aluksi märkää villaa ja metallia; maku oli keskitäyteläinen, aavistuksen tanniininen, hapokas, voimakas, kypsän hedelmäinen, mehevä, aavistuksen hilloinen ja aavistuksen luumuinen, ja siinä on hiven voimaista/toffeemaista pyöreyttä; hyvin "old school", maskuliininen ja auktroriteettia uhkuva viini, joka vain parani oman maakuntansa nimikkoruoan parissa - mutta sata euroa on silti puolet liikaa; 18- ja 19- p.

Korkkivian syntymekanismi selvisi (syyskuu 2013)

Monia luonnonkorkilla suljettuja viinejä vaivaa ns. korkkivika. Vanhastaan korkkivian aiheuttajaksi on tunnettu kemiallinen yhdiste trikloorianisoli (TCA), mutta sen vaikutusmekanismi on tähän asti ollut epäselvä. Uusimpien tutkimusten mukaan korkkivikaa aiheuttava TCA heikentää ihmisen hajuaistin toimintaa, mikä johtaa epämiellyttävän tunkkaiseen hajuaistimukseen. Tiede-lehti kirjoittaa, että korkkivikaisen viinin tunkkainen tuntu ja "maakellarin tuoksu" syntyy mutkikkaammin kuin on uskottu. Uusi Osakan yliopiston tutkimus Pnas-lehdessä vihjaa, että 2,4,6-trikloorianisoli eli TCA sammuttaa ihmisen hajuaistia ja siten heikentää viinin aromia. TCA vaikuttaa jo hyvin pieninä annoksina. Ihmisillä tehdyissä kokeissa viinin alkuperäiset tuoksut vähenivät, kun niissä oli TCA:ta. Lisäksi monet trikloorianisolia sisältäneet ruoat ja juomat saivat koehenkilöiltä huonot arviot aromittomuuden vuoksi, mutta niistä puuttui korkkivikaisesta viinistä tuttu tunkkainen tuntu. Korkkivikaa voi viinissä olla myös ilman luonnonkorkkia, sillä TCA:ta voi päästä viiniin esim. tynnyrikypsytyksen aikana. Wikipediassa esiintyvän arvion mukaan 5-8 prosenttia luonnonkorkilla suljetuista viinipulloista kärsii korkkiviasta. TCA syntyy eräiden bakteerien ja homesienten aineenvaihduntatuotteena, kun ne joutuvat kosketuksiin klooratun fenoliyhdisteen TCP:n kanssa. TCP:tä käytetään mm. homeen ja rikkaruohojen torjuntaan sekä desinfiointiin, mutta sitä voi syntyä myös muista klooratuista yhdisteistä, joita käytetään esim. viinitynnyreiden puun käsittelyssä.

Veneton valloittavia viinejä (syyskuu 2013)

Rovaniemen viiniseura jatkoi Italian-matkaansa Toscanasta Venetoon syyskuussa. Matkaoppaana oli Paula "Paola Fragola" Mansikka. Pasqua Villa Borghetti Bardolino Classico 2012, 7,98€ Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara Alko: Kevyt, keskitanniininen, makean marjainen, karpaloinen, hennon mausteinen Me: Kevyt, aluksi rikkinen, kirsikkarusinainen ja keltaisen hedelmäinen tuoksu; kevyt, hapokas, pehmeän tanniininen, tuoreen hedelmäinen ja mehevä maku; keskimäärin 11½ pistettä (maksimi 20) Tommasi Valpolicella 2012, 10,99€ Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara Alko: Kevyt, keskitanniininen, karpaloinen, kirsikkainen, hennon mausteinen Me: Kevyt, viinillinen, marjaisa ja aavistuksen hapankurkkuinen tuoksu; keskitäyteläinen, keskihapokas, melko tanniininen ja marjaisa maku; ”pitkät tanniinit”; 10 p. Collina del Sole Ripasso Valpolicella Superiore 2011, 17,99€ Rypäleet: Corvina Veronese, Corvinone, Rondinella, Molinara Alko: Täyteläinen, tanniininen, tummakirsikkainen, kypsän karpaloinen, yrttinen, kevyen lakritsinen, lämmin Me: Melko kevyt, kevyesti tallinen, aavistuksen nahkainen, aavistuksen aromaattinen ja kirsikkainen tuoksu; täyteläinen, hapokas, tammisen tanniininen ja makean/tumman marjainen maku; 12- p. Tommasi Ripasso Valpolicella 2011, 18,98€ Rypäleet: Corvina, Rondinella, Corvinone Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, vadelmainen, kevyen yrttinen, mausteinen Me: Huumaava, nahkainen, kirsikkainen, aavistuksen juureksellinen, hedelmäinen ja aavistuksen hapankurkkuinen tuoksu; täyteläinen, melko hapokas, pehmeän tanniininen, makean hedelmäinen, aavistuksen tallinen ja pakastemansikkainen maku; makean tallinen/nahkainen jälkimaku; 13- p. Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2008, 35,30€ Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara Alko: Erittäin täyteläinen, tanniininen, viikunainen, taatelinen, tumman luumuinen, rusinainen, mausteinen, lämmin, roteva Me: Voimakas,lämmin, tumman marjainen, toffeinen ja kevyen aromaattinen tuoksu; voimakas, erittäin täyteläinen, melko hapokas, tanniininen, makean ja kypsän hedelmäinen, pitkä ja kevyesti portviinimäinen maku; 16½ p. Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2010, 36,90€ Rypäleet: Corvina Veronese, Rondinella, Molinara Alko: Erittäin täyteläinen, tanniininen, makean kirsikkainen, kypsän viikunainen, lääkeyrttinen, mausteinen, tamminen, pitkä, lämmin Me: Melko kevyt, viinillinen, lämmin/alkoholinen, pakastemansikkakeittomainen ja aavistuksen juureksellinen tuoksu; erittäin täyteläinen, hapokas, tanniininen ja kypsän hedelmäinen maku; pitkä ja hapokas jälkimaku; 15- p.

Tummien viinien Toscana (elokuu 2013)

Rovaniemen viiniseuran kuukausittainen kokoontuminen jatkoi tämän vuoden Italia-teemaa. Elokuussa vuorossa oli Toscanan alue, joka sijaitsee Ligurianmeren ja Tyrrhenanmeren itärannalla. Viiniseuran teistingissä maisteltiin Toscanan päätuotteen eli punaviinin lisäksi myös yksi makea Vin Santo. Toscana-teistingin pisteytykseen kannattaa suhtautua pienellä varauksella, sillä joukossa oli kaikenlaisia maistajia ihan aloittelijoista alkaen. Tosin kaikkiin viinipisteisiin pitää aina suhtautua varauksella, joten siinä suhteessa tämä kerta ei tee poikkeusta (ks. maaliskuu 2013). Viineistä Castelgiocondo kärsi selvästi siitä, että se ei saanut hengittää riittävän pitkään. Sen tuoksu ja maku avautuivat hitaasti ja vahvenivat huomattavasti vielä pisteytyksen jälkeen - myöhemmin se olisi mahdollisesti vienyt selvän voiton koko porukasta. Mutta pisteet oli jo jaettu, joten nyt se jäi kakkostilalle 15 pisteellä, mikä ei sekään ole huono saavutus. Teistingissä käytiin läpi Jyri Tynkkysen Wikipedian pohjalta tekemä esitys Toscanan tärkeimmistä viininviljelyalueista, jonka voi ladata PDF-formaatissa TÄÄLTÄ. Castiglioni Chianti 2011, DOCG Chianti (10,99€) Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, kevyen yrttinen, hennon mausteinen Me: Tuoksussa vaniljaa, mustikkaa, lakritsia ja tupakkaa; maku kevyehkö, hapokas ja kovahko; "hyvä perusviini pastalle"; keskimäärin 10 pistettä (maks. 20) Borgo Salcetino Lucarello Riserva 2009, DOCG Chianti Classico (19,98€) Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, kypsän karpaloinen, tummakirsikkainen, mausteinen, tamminen, rodukas Me: Voimakas tuoksu, jossa kirsikkaa, savua ja toffeeta sekä ripaus eläimellisyyttä ja syksyistä multaa; maku on voimakas, kypsä ja notkea; 12 p. Tre Rose Rosso di Montepulciano 2011, DOC Rosso di Montepulciano (9,99€) Alko: Keskitäyteläinen, tanniininen, hapokas, kypsän kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, kevyen vaniljainen Me: Tuoksu on hedelmäinen ja kirsikkainen, jossa on päärynäkarkkimaista esanssisuutta; maku on hedelmäinen ja kirsikkahilloinen; 12 p. La Villa Vino Nobile di Montepulciano, DOCG Vino Nobile di Montepulciano (19,98€) Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, viikunainen, kypsän karpaloinen, mausteisen tamminen, lämmin, rodukas, pitkä Me: Tuoksu on voimakas, kypsä ja mehevä, ja siinä on savuisen petroolisia vivahteita; maku on voimakas, kypsä ja nahkainen; 16 p. Castelgiocondo Brunello di Montalcino, DOCG Brunello di Montalcino (50,00€) Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, mausteinen, aromikas, pitkä Me: Tuoksu oli aluksi kevyt ja myöhemmin voimakas, viinillinen ja samettinen, ja siinä on ripaus mansikkaa, kuivia olkia ja eläimellisyyttä; maku on aluksi melko voimakas ja myöhemmin voimakas, kypsä, notkea, roteva, mehevä ja pitkä, ja siinä on ripaus mansikkaa; 15 p. (HOX: lue huomautus yllä) Cabreo Il Borgo, IGT Toscana ("super-toscanalainen") (34,90€) Alko: Täyteläinen, erittäin tanniininen, tumman luumuinen, karpaloinen, mausteinen, setrinen, lämmin, pitkä Me: Makean hedelmäinen tuoksu, jossa on savua, nahkaa, minttua/eykalyptusta ja mustaherukkalikööriä; maku on notkea ja kosiskeleva, ja siinä on mustikkaa ja mustaherukkalikööriä; jakoi mielipiteet voimakkaasti; "hedelmäpommi", "mehukattiviini" (eli jenkkityylinen viini, joka maistuu siltä kuin siihen olisi lisätty reilu loraus makeaa mehutiivistettä); 14 p. Sangallo Vinsanto di Montepulciano 2006, DOC Vinsanto di Montepulciano (375 ml, 18,63€) Alko: Makea, hapokas, aprikoosinen, ananaksinen, hunajainen, hennon mansikkainen, vivahteikas, hienostunut Me: Makea, tammisen-aprikoosinen tuoksu; hyvin makea, kypsä, hapokkaan aprikoosinen, tamminen ja mineraalinen maku; "hunajasinappia"; ei pisteytetty

Saisiko olla viiniä?! (heinäkuu 2013)

Rovaniemen viiniseura on ollut toimeksiantajana opinnäytetyölle, joka käsitteli rovaniemeläisten ravintola-asiakkaiden viininkulutusta. Opinnäytetyön teki Rovaniemen ammattikorkeakoulun opiskelija Marja Koskinen. Viiniseura on mielellään toimeksiantajana myös jatkossa sellaisille opinnäytetöille, jotka käsittelevät viinikulttuuria. Opiskelija Marja Koskinen tutki rovaniemeläisten viinivalintoja ravintolassa vuonna 2012. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata rovaniemeläisten kuluttajakäyttäytymistä ja selvittää, kuinka viini on asettunut rovaniemeläiseen juomakulttuuriin. Tulosten mukaan rovaniemeläiset ovat tottuneita viininkuluttajia ja kulutus on vakaassa kasvussa. Rovaniemeläinen nauttii viiniä ruoka- ja seurajuomana --- mutta usein viinin nauttimiseen liitetään myös päihtymistarkoitus. Etenkin nuorten keskuudessa viinin kulutus on kasvussa.

Ranskan aatelia (kesäkuu 2013)

Kesäkuussa oli aikaa keskittyä kahteen hyvään ranskalaiseen punaviiniin. Yksi oli jo pitkälle kypsynyt Hermitage, toinen kypsymisuransa keskivaihetta elävä Grand Cru -Bourgogne. Kesäkuun alussa Jyri ja Anne Upola pääsivät avaamaan rhônelaisen Hermitage-viinin vuodelta 1990. Viini oli yksi kolmesta pullosta, jotka oli hankittu Ruotsin Systembolagetin käyttämältä huutokauppakamarilta keväällä 2013. Korkeasta iästään huolimatta viini oli hyvässä kunnossa, ja loppuja pulloja voi tämän perusteella säilyttää huoletta vielä ainakin joitakin vuosia. Myöhemmin kesäkuussa Anne, Jyri ja Päivi Hyväri avasivat Clos de Vougeot'n vuodelta 2008. Viini oli dekantoitu noin tuntia ennen teistinkiä, mutta se ei riittänyt nuorelle viinille. Aluksi se maistui ja tuoksui varsin kevyesti --- mutta viini nousi aatelisluokkansa tasolle, jahka se oli saanut lasissa ilmaa ja lämpöä. Tätäkin voi kypsyttää vielä ainakin muutaman vuoden, mutta ei se välttämättä enää paljoa tästä parane. Monier de la Sizeranne 1990, Chapoutier, Hermitage, FRA Me: Vähän rubiinista ruskeaan vivahtava väri; kevyesti aromaattinen, mausteinen, mehevä ja syvä tuoksu, josta löytyy yrttejä, orvokkeja, taatelia, luumua, kuivakukkia sekä boysenmarjaa ja muita tummia marjoja; maku on keskitäyteläinen, notkea, hapokas, kypsän ja tumman shirazmainen sekä tasapainoinen; jälkimaku on mattaisen tanniininen; keskimäärin 19 pistettä (maks. 20) Domaine de la Vougeraie 2008, Clos de Vougeot Grand Cru, FRA Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, hennon orvokkinen, kevyen tamminen, rodukas (luomu, 100,70€) Me: Väri on lähellä rubiinia; tuoksu oli aluksi melko kevyt ja syksyisen maanläheinen, ja siinä oli keitettyä punajuurta ja punaista marjamehua sekä tammipölyä, mutta myöhemmin tuoksuun tuli syvyyttä sekä kukkaisuutta, karamelliä, mokkaa, aromaattisuutta, kuivia olkia ja "viinikellaria" (HOX: ei maakellaria eli korkkivikaa vaan positiivisessa mielessä); maku oli aluksi kevyt ja hapokas, mutta avauduttuaan se syventyi keskitäyteläiseksi, notkeaksi, hapokkaaksi, viinilliseksi, voimakkaaksi, kevyesti tammiseksi ja pitkäksi, ja siinä oli punaisia 'vanhoja' marjoja; jälkimaku oli pitkä ja hapokas; 17+ p.

Pippurisen pihvin paras kaveri (toukokuu 2013)

Pippuripihvi on hankala kaveri viinille: raa'aksi tai mediumiksi paistettu liha vaatii tanniineja, mutta tanniini nostaa pippurin tulisuuden toiseen potenssiin ja vastaavasti pippuri tiukentaa tanniinit kertaluokkaa kovemmiksi. Samalla kastikkeen mahdollinen makeus vaatii viiniltä hedelmäisyyttä, jota kuivan tanniinisessa viinissä ei välttämättä ole. Toukokuun viinitesti lähtikin kokeilemaan parasta mahdollista kumppania pippuripihville. Otimme mukaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti esimerkiksi tammitetun, hedelmäisen Chardonnayn sekä joitain hieman kevyempiä kokelaita. Testattavana oli luonnollisesti myös perin perinteinen pihviviini eli aatelis-château Bordeaux'sta. Testaajat olivat Anna, Anne, Heta, Juha, Jyri, Kristina ja Paula, eli Jyrin viinilasit meinasivat loppua seitsemän teistaajan ja kuuden viinin kanssa... Pippurikastikkeeseen oli laitettu tarkoituksella mahdollisimman paljon vastusta viinille, eli siinä oli makeutta Kristinan omena-puolukka-mehutiivisteestä ja vielä ripaus lisää hapokkuutta balsamico-viinietikasta. Pippureita oli myllyssä kolmea eri lajia (musta, vihreä ja valkoinen) ja lisukkeena vielä hippunen kokonaista korianteria ja maustepippuria. Pisteet annettiin viineille ensin erikseen, ja sitten tähditimme ne sen perusteella, kuinka hyvin ne kävivät ruoan kanssa. Pienoinen yllätys oli se, kuinka paljon pisteet erosivat tähdistä --- paras viini paljaaltaan ei ollut välttämättä paras seuralainen pippuripihville. Vaikka keskimäärin eniten pisteitä saanut Ripasso sai myös keskimäärin eniten tähtiä, paljon tähtiä tuli sille myös niiltä raatilaisilta, jotka eivät pisteyttäneet Ripassoa parhaaksi paljaaltaan. Sarjan ainoa valkoviini ei pääse tähdillä pröystäilemään, mutta se menee varsin hyvin sellaisen ruokailijan lasissa, joka ei jostain syystä juo punaviiniä. Jos kastikkeessa olisi ollut enemmän makeutta, se olisi toiminut paremmin. Saint Clair Pioneer Block Chardonnay 2011, Marlborough, AUS Alko: Kuiva, hapokas, trooppisen hedelmäinen, mausteinen, hennon kermainen, tamminen (19,89€) Me: Tuoksussa kypsää, trooppista hedelmää, ananasta, keltaluumua ja limettiä; maku hapokas, voimakas, kypsän hedelmäinen, "makea", öljyinen ja pitkä; katosi aika pahasti ruoan maun alle; keskimäärin 16- pistettä yksin (max 20) ja keskimäärin 0,7 tähteä ruoan kanssa (max 5) Chapoutier Les Meysonniers 2010, Crozes-Hermitage, FRA Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen karhunvatukkainen, hennon kukkainen, mausteinen (20,00€) Me: Kukkaisen laventeliniittyinen ja mustikkainen tuoksu; keskitäyteläinen, melko notkea, hedelmäinen, mustikkainen ja lakritsainen maku; ujosteli ruokaa eli jäi suosiolla taka-alalle; 16- p. ja 2,9 tähteä Casa Girelli Virtuoso Primitivo 2009, Puglia, ITA Alko: Täyteläinen, tanniininen, kypsän marjainen, karpaloinen, mausteinen, nahkainen, kevyen vaniljainen, tamminen (17,48€) Me: Olkinen, aromaattisen "virittynyt" ja nahkainen tuoksu; täyteläinen, tanniininen, hapokas, kuivahedelmäinen, makean kirsikkainen, olkisen nahkainen maku; lähes ruoan mittainen viini - mutta ei aivan; 16+ p. ja 2,9 tähteä Tommasi Ripasso 2010, Valpolicella, ITA Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, vadelmainen, kevyen yrttinen, mausteinen (HOX: vuosikerta 2011 / 18,98€) Me: Kevyen aromaattinen ja viinillinen tuoksu; melko täyteläinen, kevyen tanniininen, hedelmäinen, cocktailkirsikkainen ja makean lakritsainen maku; viinin ja ruoan maku tämän teistingin parhaiten balanssissa; 17- p. ja 4,6 tähteä Château Lafon-Rochet 2001, Saint-Estèphe, FRA Alko: Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, karhunvatukkainen, mustikkainen, tummakirsikkainen, mausteinen, tamminen, roteva (HOX: vuosikerta 2009 / 60,00€) Me: Hieno, makean juuresmuhennoksellinen ja old school -tyylinen tuoksu; keskitäyteläinen, tanniininen ja mehevä maku; leikkaa ruoan maun (eli vielä 12 vuoden ikäisenä Saint-Estèphe-viinin vahvat tanniinit kävelevät pippuripihvin yli); 15½ p. ja 3,1 tähteä Tandem (Syrah) 2008, MAR Alko: Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, hennon kukkainen, puinen, mausteinen (myyty loppuun) Me: Tumman hedelmäinen ja paahtuneen kahvinen tuoksu; täyteläinen, tanniininen, voimakas, "makean" hedelmäinen ja "vanhan maailman shiraz"-mainen maku; jyräsi jyhkeydellään pippuripihvin pois pelistä; 14+ p. ja 2,7 tähteä

Valkoisia viettelyksiä - ja yksi portti (huhtikuu 2013)

Viinikamraatit Heta, Kristina, Anna, Juha, Jyri ja Anne avasivat aurinkoisen kevään kunniaksi valkoviinikauden saksankielisellä alueella tuotettujen kuivien viinien kera. Lisäksi maistettiin Kopken colheita-portti legendaariselta portviinivuodelta 1963. Yksi valkoviineistä oli valitettavan lattea. Viiniraati ei päässyt yksimielisyyteen siitä, oliko se viallinen vai jäikö se vain pahasti jalkoihin ryhdikkäämpien ja laadukkaampien kilpakumppaniensa joukossa. Joka tapauksessa yksin aiemmin maistettuna se oli ihan OK viini, ei tosin mikään monitasoinen mestariteos vaan ennemminkin raikas ja rehellinen maalaisviini. Kopken colheita taas oli jo saanut niin paljon happea liki 50 vuoden mittaisessa tammitynnyrikypsytyksessään, että se oli vähentynyt kovin yksiulotteiseksi pähkinälikööripommiksi. Viime vuonna maistettu vuoden 1963 vintage-portti (ks. vuosi 2012) oli paljon mielenkiintoisempi, sillä pullokypsytettynä se oli säilyttänyt huomattavan määrän hedelmää ja oli aivan eri luokassa moniulotteisuudessaan. Silti tuo Kopkekin näytti maistuvan Frangipane Tart -piiraan kanssa - kuten pisteistäkin näkee - ja pieni pullo taisi vähän loppua kesken näiden herkkusuiden kanssa... Hager Matthias Riesling Kamptal Terrassen 2011, biodynaaminen, erikoiserä, Qualitätswein Kamptal DAC (AUT) Alko: Kuiva, hapokas, viheromenainen, sitruksinen, kevyen päärynäinen, hennon yrttinen, mineraalinen (17,04 €) Me: Limettisen sitruunainen ja briossinen tuoksu; melko hapokas, mehevä ja yrttisen karviaismainen maku; keskimäärin 12½ pistettä (maks. 20 p.) Domäne Wachau Neuburger Federspiel Terrassen 2011, Qualitätswein, Wachau (AUT) Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon päärynäinen, kevyen keltaluumuinen, yrttinen, mineraalinen (14,01 €) Me: Kevyt tuoksu; kevyt, vähähappoinen, lattea maku; 6½ p. Dr. von Bassermann-Jordan Sauvignon Blanc 2011, erikoiserä, Qualitätswein Pfalz (GER) Alko: Kuiva, erittäin hapokas, limettinen, karviaismainen, yrttinen, mineraalinen, rodukas (16,99 €) Me: Mustaherukanlehtinen, raparperinen ja nokkosmainen tuoksu; kevyt, kuohuviinimäisen hapokas, raikas ja uuden maailman tyylinen maku; 13+ p. Rudi Pichler Terrassen Grüner Veltliner Smaragd 2011, erikoiserä, Qualitätswein Wachau (AUT) Alko: Kuiva, erittäin hapokas, kypsän keltaluumuinen, päärynäinen, sitruksinen, mineraalinen, mausteinen, vivahteikas, pitkä (24,80 €) Me: Kevyt tuoksu; kevyt, hapokas, hedelmäinen ja sitruunankuorinen maku; 14+ p. Kopke Colheita 1963 Alko: Kastanjanruskea, kehittynyt, kypsän hedelmäinen, taatelinen, pähkinäinen, tyylikäs, runsas, pitkä (100,20 €) (½ plo) Me: Alkoholinen ja pähkinäliköörinen tuoksu; alkoholinen, pähkinäinen ja kypsän tamminen maku; 18 p.  Prune, Cherry and Apricot Frangipane Tart (pakastettu) murotaikinalevy 1½ dl grappaa, maraschinoa, Cherry Heeringiä tms. ½ dl sokeria (ei tarvita makean liköörin kanssa) 1 dl kuivattuja luumuja, paloina ¾ dl kuivattuja kirsikoita ¾ dl kuivattuja aprikooseja, paloina 200 g mantelimassaa (ei marsipaania) 115 g vähäsuolaista voita, pehmeänä ½ dl sokeria ¼ tl karvasmanteliesanssia ½ tl suolaa 2 kananmunaa, isoa ½ dl vehnäjauhoa 1. päivä: Lämmitä kattilassa alkoholi ja sokeri kiehuvaksi. Kun sokeri on liuennut, lisää kuivahedelmät ja anna kiehua hiljaa minuutin ajan. Ota kattila liedeltä ja anna mehustua välillä sekoittaen 1-3 vuorokauden ajan. 2. päivä: Vuoraa noin 30-senttinen piirakkavuoka murotaikinalla. Anna jäähtyä kylmässä ainakin puoli tuntia. Paista piiraspohjaa uunissa (175 °C) 15 minuuttia. Ota vuoka uunista ja pistele pohjaan reikiä haarukalla. Anna paistua toiset 15 minuuttia. Jäähdytä pohja viileäksi. Vatkaa mantelimassaa, voita, sokeria, karvasmanteliesanssia ja suolaa kolmisen minuuttia. Jatka vatkaamista ja lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita joukkoon jauhot. Siivilöi hedelmät ja säästä neste. Sekoita hedelmät täytteeseen. Levitä täyte piiraspohjan päälle ja paista uunissa (175 °C), kunnes täyte on kullanruskea (30-40 minuuttia). Pistele täytteeseen reikiä haarukalla, levitä neste kuuman piiraan päälle ja anna jäähtyä. ENSI KUUSSA: Mikä viini sopii pippuripihvin kanssa? Testissä mukana kypsä punainen aatelis-Bordeaux, espanjalainen Tempranillo-reserva, hilloinen Shiraz, Châteauneuf-du-Pape ja tamminen Chardonnay.

Miksi viini ei maistu niin kuin silloin? (maaliskuu 2013)

Viiniarvosteluja lukiessa tulee usein mieleen, että "ei se kyllä minusta maistunut samalta kuin mitä tuossa lukee". Kannattaakin pitää mielessä, että mikään viiniarvio - edes ammattilaisen tekemä - ei takaa sitä, että sinä maistat sen samalla tavalla. Myös kuuluisten viinikriitikoiden antamat pisteet ovat riittämätön lähtökohta arvioida viiniä: ne kun eivät kerro läheskään koko totuutta. Ja vika ei ole sinussa. Kaikki aistimukset ovat subjektiivisia, eikä kukaan voi kertoa sinulle, miten sinun pitäisi joku maku tai tuoksu aistia. Eikä mikään yksittäinen numero kerro siitä, mihin se viini parhaimmillaan kykenee, kun se yhdistetään johonkin sopivaan ruokaan. Mikä sitten vaikuttaa viinin makuun? Seuraavassa listassa on tärkeimmät syyt sille, miksi viiniarviot eivät välttämättä kerro sinulle sitä, miltä jokin viini maistuu. Ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä, koska se vaihtuu aina tilanteen muuttuessa. Viini muuttuu. Viini alkaa kypsyä samalla, kun se alkaa käydä. Se kypsyy mahdollisesti välivaraston säiliössä tai tynnyrissä ennen pullotusta ja pullossa, kunnes se avataan. Jos esimerkiksi Alkon luonnehdinta on kirjoitettu ennen kuin viinilähetys tulee Suomeen, viini maistuu erilaiselta myöhemmin, kun se on saanut kypsyä lisää. Samoin viinin maku ja tuoksu alkaa muuttua, kun pullo avataan. Pullossa, mahdollisessa dekantterissa ja lasissa viini saa hengittää, ja yleensä se myös lämpenee. Kaikki tämä muuttaa sen tuoksua ja makua. Maistaminen on tekniikkalaji. Unohda sievistely ja pikku tippojen mikroanalysointi. Viiniä tulee ottaa suuhun riittävän paljon ja sitä pitää liikutella suussa, jotta makuaistimus on mahdollisimman kokonainen. Lisäksi viinin tuoksuttaminen ennen maistamista ja ilman vetäminen suun kautta viinin läpi auttaa saamaan kaikki aromit mukaan aistimukseen. Makuaisteja on monia. Jotkut ihmiset maistavat kielellään perusmakuja paremmin kuin normaali-ihmiset, ja jotkut maistavat niitä vielä perusmaistajaakin huonommin. Niin sanotut supermaistajat kokevat maut huomattavasti voimakkaampina kuin normimaistaja, ja he eivät yleensä pidä terävistä mauista - esimerkiksi karvaista ruoista - koska he maistavat ne epämiellyttävän voimakkaina. Toisaalta heikot maistajat suosivat monesti voimakkaasti maustettuja ruokia ja muita teräviä makuja. Myös aiemmin maistetut maut muuttavat käsitystämme viinin mausta: hapokkaan viinin jälkeen vähemmän hapokas viini latistuu, ja makean jälkeen vähemmän makea saa makuunsa terävyyttä. Jotkin ruoka-aineet saattavat vaikuttaa vielä tuntienkin jälkeen: esimerkiksi appelsiinimehu, kahvi ja sipuli - varsinkin raaka valkosipuli - muuttavat meidän makuaistimustamme pitkään, jopa koko päivän ajan. Siksi ammattimaiset viininmaistajat välttävät terävämakuisia ruokia koko maistelupäivän ajan. Hajuaisteja on monia. Eri ihmiset haistavat tuoksuja hieman eri tavalla, mihin vaikuttavat myös psykologiset tekijät. Lisäksi ihminen haistaa tuoksuja huonosti, jos nenä on tukossa. Koska 'makuaistimus' on itse asiassa suurelta osin hajuaistimus, jonka aivot iloisesti sekottaa mukaan makuaistimukseen, erilaiset nenät vaikuttavat suuresti myös siihen, miten viini 'maistetaan'. Kannattaa myös muistaa, että hajuaisti väsyy nopeasti. Parhaiten haistat tuoksun tuoreena tai muiden, erilaisten tuoksujen jälkeen. Makuaistimus taas kertautuu: esimerkiksi chili tai pippuri saa punaviinin nostamaan särmänsä esiin, ja karvas ruoka tuo tehokkaasti esiin kuivan valkoviinin raa'an kypsymättömän puolen. Tarjoilulämpötila vaikuttaa paljon. Hyvän viinin voi pilata väärällä tarjoilulämpötilalla. Toisaalta esimerkiksi Alko maistelee valkoviinitkin +18-asteisina, jolloin niissä tulee esille paljon enemmän hedelmää ja makeutta kuin kylmempänä, mikä vaikuttaa niiden luonnehdintoihin. Siten Alkon "vähän hapokas, keltaluumuinen ja puolimakea" valkoviini voikin olla oikeassa tarjoilulämpötilassa hapokas ja puolikuiva, eikä siinä ole aistittavissa keltaluumun hiventäkään. Laseissa on eroja. On todella harmillista todeta, että viini maistuu paremmalta kalliissa laseissa, sillä se todella pitää paikkansa - ja tulee kalliiksi. Tosin kaikki kalliit lasit eivät välttämättä ole hyviä. Lisäksi parempia laseja kannattaa ostaa useita erilaisia, sillä monille rypälelajeille on omat mallinsa - mikä edelleen lisää kustannuksia. Viinilasintekijä Riedel suosittelee, että yhteen lasiin kannattaa investoida yhtä paljon kuin keskimäärin siihen viinipulloon, jota siitä aikoo juoda. Tiedä häntä. Psykologinen tekijä vaikuttaa. Ja paljon. Jos juhlit kuherruskuutauttasi rakkauden huumassa jossain romanttisessa paikassa, paikallinen perusviinikin maistuu varmasti paljon paremmalta kuin laadukas viini, jos istut raskaan työpäivän jälkeen väsyneenä tylsässä luokkahuoneessa ja yrität analysoida, "onko tässä viinissä jotain vikaa". Viini ei ole aina samaa. Viinien vuosikerrat vaihtelevat, mutta viinien vuosikerran sisälläkin on joskus vaihteluja, jos tuottaja ei ole sekottanut kaikkea viiniä yhteen vaan pullottaa sitä eri säiliöistä. Ja heti, kun viini pullotetaan, se alkaa kehittyä yksilöllisellä tavalla - mitä kauemmin se on ollut pullossa, sitä isompia eroja niissä voi olla. Esimerkiksi korkkivika (engl. cork taint) voi iskeä vain joihinkin pulloihin tai tynnyreihin mutta jättää viereisen koskemattomaksi. Viini ei pidä matkustelusta. Jos matkoilla maistat viiniä sen synnyinseudulla ja tuot sitä kotiin, se maistuu todennäköisesti huonommalta kuin kotonaan. Tosin tästä ison osan selittää edellä mainittu psykologinen vaikutus, mutta matkustelu myös 'hermostuttaa' viiniä. Jos ostat viinä Alkosta, kannattaa antaa sen rauhoittua viikon ajan ennen kuin nauttii sen. Ja mitä vanhempi viini, sitä enemmän se voi hermostua kaikesta ravistelusta, heiluttelusta ja lämpötilan vaihteluista. Joskus ei vaan innosta. Siis viiniä. Monet tanniiniset punaviinit käyvät kypsyessään läpi "tylsän vaiheen" (engl. dumb phase), jolloin ne ovat maultaan ja tuoksultaan sulkeutuneita. Ongelma tässä on se, että vaiheen alkua tai loppua ei voi ennustaa: se tulee ja menee viinikohtaisesti miten sattuu. Ainoa keino välttää avaamasta viinipulloa tuossa vaiheessa on ostaa useita pulloja ja seurata sen kehitystä vuosien mittaan. Kyse on aina makuasioista. Jos kriitikko pitää tuhdeista 'hilloviineistä' (à la Bob Parker), hän todennäköisesti antaa parempia pisteitä sellaisille viineille - vaikka olisi kuinka ammattilainen. Itse taas saatat pitää kevyistä ja eleganteista viineistä, jolloin tällaisen kriitikon pisteet voivat viedä väärään suuntaan. Aina kannattaa kiinnittää enemmän huomiota kriitikon kirjoittamaan sanalliseen selvitykseen kuin pisteisiin, jotta tietää, miltä tuo viini maistuisi omassa suussa. Monesti viinilehdissä arvostellaan esimerkiksi kiinalaisia uusrikkaita siitä, että he juovat voimakkaita, tanniinisia punaviinejä tulisen kiinalaisen ruoan kanssa, koska perinteisen eurooppalaisen näkemyksen mukaan chili korostaa liiaksi tanniineja. Mutta jos joku kiinalainen kroisos haluaa korostaa ruokansa tulisuutta Château Latourilla, niin antaa mennä vaan. Ja jos sinun mielestäsi paras viini poronkäristyksen kanssa on makea valkoviini, niin turha sitä on vaihtaa sen takia, että joku viiniguru on eri mieltä. Paras suunnannäyttäjä on oma kokemus! Kannattaa maistella paljon ja erilaisia viinejä - huonoja, keskinkertaisia ja hyviä - jotta oma viinitietämys kehittyy ja syntyy parempi kuva siitä, miten viiniarvosteluja tulee tulkita. Siten myös oma viinimaku tulee tutummaksi ja kehittyy kyky yhdistellä erilaisia makuja ja viinejä.

Vanhaa viiniä, osa 2 (maaliskuu 2013)

Maaliskuussa viiniraatilaiset Heta Junni, Kristina Rissanen ja Jyri Tynkkynen maistelivat viimeisiä vanhoja viinejä Kristinan "sängynaluskokoelmista". Nyt vuorossa oli kaksi 1990-luvun bordeaux'ta ja yksi saman ikäluokan chileläinen. Viinit olivat viimekertaisia nuorempia ja huomattavasti nautittavampia. Viinejä ei tälläkään kerralla pisteytetty, mutta niille mainitaan tässä Jyrin itse antamat pisteet. l'Abeille de Fieuzal 1993, AC Pessac-Leognan (Graves), Bordeaux, Ranska Aluksi aavistuksen tunkkainen, sorainen, lyijykynäinen, kevyen aromaattinen, kypsän kirsikkainen, luumuinen, alkoholinen, viinillinen ja aavistuksen eläimellinen tuoksu; keskitäyteläinen, melko notkea, kypsä, melko hapokas, aavistuksen metallinen, melko lyhyt maku; parani lasissa, mutta siinä oli lopussakin liikaa tunkkaisuutta, jotta se olisi ollut pisteitään parempi; 10 p. Cousiño-Macul Antiguas Reservas Cabernet Sauvignon 1997, Maipo, Chile Tumma ja muhkea tuoksu, jossa oli keitettyä mustaherukkamehua ja juureksia sekä "aromaattista vispipuuroa"; keskitäyteläinen, melko tanniininen, kypsän hedelmäinen, mehevä, pitkä, aavistuksen nahkainen ja viinillinen maku, jossa oli aluksi metallisuutta ja lyijykynää mutta joka parani lasissa huomattavasti; 14 p. Château Lafitte Mengin 1998, AC Premières Côtes de Bordeaux, Ranska Mehevä, toffeinen, aavistuksen nahkainen, tupakkainen, kuivaolkinen ja rusinainen tuoksu; (keski)täyteläinen, melko notkea, kypsän hedelmäinen, melko hapokas, mehevä ja maustepippurin-mausteinen maku; siinä, missä edellinen paransi menoaan lasissa kuin Lasse Viren kaatumisensa jälkeen ja ylsi lopuksi samaan pistemäärään tämän kanssa, "köyhän miehen Château Lafite" nuupahti lopussa pahasti - silti se ansaitsi parhaimmillaan 14 pistettä.

Vanhaa viiniä, osa 1 (helmikuu 2013)

Helmikuussa viiniraatilaiset maistelivat (liian) vanhoja viinejä Kristina Rissasen kokoelmasta. Mukana oli myös englantilainen kuohuviini, jonka tarjosi Anna Takolander. Viinejä ei pisteytetty, sillä ne eivät olleet juurikaan nautittavassa kunnossa, mutta niistä sai hyvän kuvan siitä, miten viini vanhenee ja menee 'yli'. Chapel Down 2006 Pinot Noir Chardonnay, Tenterden (Kent), Englanti Kovin oli happovetoinen, kevyt ja hedelmätön kuohuviini. Ei anna kovin hyvää kuvaa nykyisin varsin kovassa huudossa olevista brittikuohareista. Hospices de Dijon Pinot Noir 1996, AC Bourgogne, Ranska Perusburgunderi ei kestänyt näin vanhaksi. Tunkkainen ja epämiellyttävä. Beaune de Château (vuosikerraton 1990-luvun alusta), Bouchard Père & Fils, AC Beaune 1er cru, Bourgogne, Ranska Tämä oli kestänyt edellistä paremmin ja oli vielä juotavassa kunnossa, olihan se parempilaatuisilta tarhoilta kotoisin, mutta ei tätäkään olisi kannattanut näin kauan säilyttää avaamattomana. Silti mielenkiintoinen. Château Graves de By 1985, AC Médoc, Bordeaux, Ranska Perusmedockin oli jo aivan liian vanha nautittavaksi.

Pinot Noir 2006 -teisting (tammikuu 2013)

Tammikuussa blogiväärtit testasivat vuoden 2006 Pinot Noir -viinejä. Alkon erikoisvalikoimasta oli saatu yksi sancerreläinen, Juha Tiensuu toi omista kokelmistaan Torresin Mas Borràsin, ja Heta Junni kiritti vähän nuoremmalla kilpailijalla uudesta maailmasta. Voitto meni ranskalaiselle aatelisratsulle, sillä espanjalaisravuri oli ohittanut jo parhaimmat päivänsä ja oli jo alkanut menettää muskeleitaan. Sauvage 2006, Pascal Jolivet, AC Sancerre, Ranska (Alkon tilausvalikoima) Briossimainen, tallinen, orvokkinen, parfyyminen, rusina-viikunahilloinen ja puolukkainen tuoksu; keskitäyteläinen, melko hapokas, keskitanniininen ja marjainen maku; karhean tanniininen jälkimaku; keskimäärin 15+ pistettä (maks. 20 p.) Jackson Estate 2010 Pinot Noir, Marlborough, Uusi Seelanti Syksyistä maata ja keitettyjä juureksia muistuttava, tamminen, mehevä tuoksu; keskitäyteläinen, notkea, tasapainoisen hapokas, tumman marjainen, voimakas maku; tamminen jälkimaku; 16 p. Clos de Thorey Monopole 2006, Antonin Rodet, AC Nuits-Saint-Georges 1er cru, Bourgogne, Ranska Hieno ja aromaattisen lakkainen tuoksu; keskitäyteläinen, notkea, keskihapokas, aromaattinen, kirsikkainen, viinillinen ja voimakas maku; tamminen jälkimaku; 18 p. Mas Borràs Pinot Noir 2006, Miguel Torres, DO Penedès, Espanja "Syysvadelmainen", olkinen, toffeinen ja tumma tuoksu; keskitäyteläinen, notkea, syksyisen marjainen ja mehevä maku; ei ainakaan parane enää; 15 p.