Portviinitaivas (joulukuu 2012)
Joulukuussa viiniblogisti Jyri sai seurakseen Kristina Rissasen, Anna Takolanderin ja Juha Tiensuun maistelemaan kypsään ikään ehtinyttä portviiniä. Seuranaan huippuvuoden 1963 Graham'silla oli pari tuoretta LBV:tä (late bottled vintage l. myöhään pullotettu vuosikertaport, joka on varsinaista vuosikertaportia kevyempi ja elinkaareltaan huomattavasti lyhyempi).

Graham's oli hankittu syksyn aikana englantilaisesta Cardinal's Cellar -nettikaupasta, joka välittää mm. pieniä eriä vanhoja laatuviinejä
mm. Portosta. Se on englantilaisen Hedges and Butler -viiniliikkeen itse pullottama, mikä oli yleinen käytäntö vielä 1960-luvulla. Vasta vuonna 1970 Portugali sääti lain, jonka mukaan kaikki vuosikerta-portviini tulee pullottaa kotimaassaan.

Koska Graham'sin säilytyshistoriasta ei ollut tarjolla mitään tietoa, päätin avata pullon mahdollisimman pian mahdollisten riskien minimoimiseksi - se kun on kuitenkin jo vuoden vanhempi kuin viiniblogisti itse eli lähes 50 vuotta vanha... Tarjolla oli myös erilaisia juustoja, hilloja ja keksejä sekä englantilaistyyppistä hedelmäkakkua (ks. ohje alla).

Kuten usein väkevöidyissä viineissä, vanhan vuosikertaportin kiinnostavin piirre on sen upea tuoksu. Tämänkertainen port kuitenkin häviää tuoksu-osastolla vanhoille vuosikerta-madeiroille, joiden tuoksu on vieläkin monikerroksisempi ja -vivahteisempi (ks. Matkavinkki Madeiralla, tammikuu 2009). Vanhan madeiran maku sen sijaan on kokemusteni mukaan hyvää portia yksiulotteisempi. Täydellinen väkevöity viini voisikin olla sellainen, jossa yhdistyy vanhan madeiran huumaava tuoksu ja vanhan portin hienostunut maku.

Ferreira 2005 LBV

Päivä #1: Mustikkamehun-tumma sinipunainen väri; kevyesti aromaattinen, luumuinen, alkoholinen ja mattaisen marjainen tuoksu; melko tuore, makea, pehmeän tanniininen, mustaherukkahilloinen ja marjainen maku. Keskimäärin 11½ p. (maks. 20 p.)
Päivä #2: Toisena päivänä ylenpalttinen alkoholisuus on hävinnyt tuoksusta, ja maku on pehmennyt hieman kypsempään ja pehmeän tammiseen suuntaan.
 
Taylor's 2003 LBV
Päivä #1: Mustikkamehun-tumma sinipunainen väri; aromaattisen kirsikka-liköörinen tuoksu; melko makea, pehmeätanniininen, hieman kehittynyt, mustaherukkahilloinen ja cassis-liköörinen maku. 14 p.
Päivä #2: Maku on paremmin integroitunut ja kehittyneempi kuin ensimmäisenä päivänä.

Graham's 1963 Vintage Port
Päivä #1: Vaalean tiilen punainen; hieno, voimakas, aromaattinen, kirsikkainen, kypsä, 'makea' ja kevyen vaniljainen tuoksu; intensiivisen makea, kypsä, notkea, tulinen, pitkä, luumuinen, seetrinen, vaniljainen, toffeinen ja harmoninen maku. 19 p.
Päivä #2: Hienoksi bouquet'ksi integroitunut, aromaattinen ja voimakas tuoksu; tasapainoisen makea, voimakas, tulinen, kirsikkaliköörinen ja pitkä maku; aavistuksen karhean tamminen jälkimaku. Äärettömän hieno viini --- pitäisiköhän laittaa 19 pisteeseen vielä puolikas päälle?


Jyrin hedelmäkakku

200 g (kirnu)voita
175 g (ruoko)sokeria
3 (luomu)kananmunaa
225 g hienoa vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
½ tl korianteria (jauhettuna)
1 dl konjakkia, bourbon-viskiä, tummaa rommia tai likööriä
2 dl paloiteltuja cocktail-kirsikoita
2 dl silputtuja kuivahedelmiä (maun mukaan kuivattua aprikoosia, viikunaa, ananasta tai papaijaa, valmista hedelmäkakkusekoitetta, sukaattia tms.)
1 dl rouhittuja pähkinöitä
(pekaani-, hassel- tai
saksanpähkinää ja/tai mantelia)

Laita kuivahedelmät mehustumaan alkoholiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.
Ota voi ja munat hyvissä ajoin pois jääkaapista huoneenlämpöön.
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Voitele noin 1½ litran vetoinen kakkuvuoka ja vuoraa se korppujauholla tai jauhetuilla pähkinöillä.

Yhdistä kulhossa kaikki kuivat aineet keskenään.
Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munat voivaahtoon yksitellen ja vatkaten.
Sekoita joukkoon kuivat aineet ja hedelmät. Sekoita taikina varovasti tasaiseksi.
Lusikoi taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa (noin) tunnin ajan.

Tarjoa portviinin kera. Kakku on parhaimmillaan vasta muutaman päivän jälkeen paistamisesta, ja se säilyy hyvin pitkään. Resepti on mukaelma ohjeesta, joka julkaistiin Glorian ruoka&viini -lehdessä v. 2002.


Italian iloja Lapin kaamoksessa (marraskuu 2012)
Marraskuussa viiniraatilaiset Heta Junni, Paola Mansikka, Michele Paananen, Kristina Rissanen, Jyri Tynkkynen ja Anne Upola maistelivat italialaisia viinejä Kyytipoika.com:n valikoimista. Tyylillisesti viinit ovat niin kaukana toisistaan kuin keijukaisen kevyt Prosecco-kuohuviini ja kolossaalisen kuivahedelmäinen Amarone voivat vain olla, mikä tekee viinien pisteyttämisen varsin hankalaksi. Hyviä ne olivat kaikki, mutta hinta-laatu-suhde vaihtelee. Tähdet (*) pisteiden perässä ilmaisevat, kuinka monta laatikkoa ko. viiniä raatilaiset yhteensä tilasivat itselleen.

Prosecco Vincelli DOC Treviso

Hinta 65,40 € / 6 ploa (ei sis. rahtia)
Kevyt sitrus-kermainen tuoksu; voimakas ja harvinaisen pitkä vaahto; kuiva mutta makean hedelmäinen, hapokas, sitruksinen maku; brunssille, buffan alkupaloille tai aperitiiviksi. Keskimäärin 15½ p. ** (maks. 20 p.)
 
Rosso di Montalcino DOC
Hinta 89,40 € / 6 ploa

Kevyt, rusinaisen-nahkainen ja tervainen tuoksu; keskitäyteläinen, tanniininen, hedelmäinen, kirsikkaisen hapokas, nahkainen ja lämmin maku. 13- p.

La Magia Brunello di Montalcino DOCG 2005 bioviini
Hinta 227,40 € / 6 ploa

Aromaattinen, olkinen, nahkainen ja kirsikkainen tuoksu; keskitäyteläinen, pehmeän tanniininen ja kirsikkainen maku. 16- p. *


Barolo DOCG 2006 Sarmassa Vigna Merenda
Hinta 275,40 € / 6 ploa
Kypsä, kevyen aromaattinen, tumma, mustaherukka-vaniljainen tuoksu; täyteläinen, tanniininen, hapokas ja tumman kirsikkainen maku. 16+ p.


Brigaldara Amarone Valpolicella Classico 2008
Hinta 221,40 € / 6 ploa
Parfyymisen aromaattinen, kuivatun viikunainen ja aprikoosinen tuoksu; voimakas, erittäin täyteläinen, hapokas, tulinen, aromaattinen, hyvin kypsän hedelmäinen ja vaniljainen maku. 18+ p.
***

Brigaldara Amarone Casa Vecie 2007
Hinta 251,40 € / 6 ploa
Lämmin, aromaattinen, mattainen, kirsikkainen ja vaniljainen tuoksu; täyteläinen, pehmeän tanniininen, makean tulinen ja kuivahedelmäinen maku. 18½ p.



Lisää vanhaa valkoista - ja pari luomua kaupan päälle (lokakuu 2012)
Lokakuussa kokoontui pieni mutta pippurinen maistelutiimi (Kristina Rissanen, Juha Tiensuu ja Jyri Tynkkynen) kaksijakoiseen tilaisuuteen. Yhtäältä maisteltavana oli viimeiset kaksi vanhaa valkoista Bourgognea Kristinan omasta viinivarastosta, ja toisaalta testiin pääsi kaksi luomuviiniä Weinwelt Langefeldin valikoimista.

Kristinan kuivat valkoviinit olivat jo päässeet kunnioitettavaan ikään, mutta ne yllättivät hyvin positiivisesti - aivan kuten edelliselläkin kerralla (ks. marraskuu 2011). Lähes 20 vuoden iässä ne olivat edelleen hyvin mielenkiintoisia viinejä. Kumpikin toki latistui päästyään lämpenemään lasissa, mutta pullosta kaadettu uusi viileä erä oli taas täydessä iskussa. Eli happea ne kestivät vielä hyvin.

Uskomattomia viinejä - varsinkin kun ottaa huomioon, että kumpikaan ei ole mitään maailmankuuluja 'suuria' viinejä, joilta voisi odottaa näin pitkää ikää, ja ne on säilytetty viileässä huoneenlämmössä eikä missään kalliissa viinikaapissa tai -kellarissa. Tämä kokemus antaa taas ymmärtää, että viinien säilytyksessä absoluuttinen lämpötila ei ole niin tärkeä tekijä kuin se, että viinit saavat olla tasaisessa lämpötilassa ja muutenkin rauhassa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä viinit ovat kuitenkin pohjimmiltaan hyvälaatuisia eivätkä kaikki - varsinkaan kevyet - kuivat valkoviinit säily hyvinä näin kauaa.

Weinwelt Langefeld puolestaan oli lahjoittanut viiniraadillemme maisteltavaksi kaksi luomuviiniä, joista toinen oli tarkemmin ottaen biodynaamista tuotantoa. Raatilaiset eivät ole mitään 'luomu-uskoisia', joten pisteissä ei ole taatusti mitään luomulisää. Asia saattoi mennä jopa päinvastoin: luomuviineihin suhtauduttiin mahdollisesti jopa muita viinejä kriittisemmin. Silti kaksikko selvisi hyvin tiukan raadin testistä.

Valitettavasti Weinwelt Langefeld -yhtiön nettisivuilta ei löytynyt mitään tietoa viinien hinnoista tai tilausehdoista, eikä ainakaan saksaa taitamaton blogisti löytänyt kattavia hintatietoja myöskään saksalaisen päämiehen eli Peter Riegel Weinimportin sivuilta. Ilmeisesti luomuviinien valinnassa hinta ei ole merkittävä tekijä? Kovin kummallista markkinointia - eikä edes laillistakaan Suomessa.

Kuluttajansuojalain 8. pykälässä nimittäin sanotaan, että markkinoinnista on käytävä ilmi mm. "kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet". Suomen lainsäädännön pitäisi koskea myös Weinwelt Langefeldia, sillä se ilmoittaa kotipaikakseen Vieremän Suomessa.

Beaune du Chateau, Bouchard Pere & Fils, Beaune premier cru (vuosikerraton, 1990-luvun alkupuoli
)
Kauniin kullankeltainen; kypsä, aromaattinen,
kevyen voinen "vanha chardonnay"-tuoksu; keskitäyteläinen, voimakas, hapokas, kypsä, pitkä maku; tamminen jälkimaku.
Harvinaista kyllä, kaikilta raatilaisilta tuli tälle viinille sama pistemäärä: 18 p. (maks. 20 p.).

Macon Clessé 1994, Domaine Rene Michel et ses Fils, Clessé (Saone-et-Loire)
Kauniin kullankeltainen; aromaattinen, paahdetun mallas-yrttileipäinen, kuivatun aprikoosinen, hunajaisen "sauternesmainen" (joka kehittyi lasissa "chardonnaymaiseksi"), kevyen rusinainen tuoksu; keskitäyteläinen, keskihapokas, kypsä, pitkä maku; kevyesti karhea, tamminen jälkimaku
, joka pehmeni viinin saatua happea lasissa.
Tämä viini jakoi raatilaisia enemmän, keskimäärin kuitenkin 18- p.

Pecorino Civitas Terre di Chieti 2011 IGP Olearia Vinicola (biodynaaminen, Italia)
Eksoottisia hedelmiä, "kemikaalikauppaa" ja "päärynäkarkkia" tuoksussa; sakan-päällä-kypsytetyn-hiivainen, melko hapokas, kypsän eksoottisen hedelmäinen maku.
Periaatteessa hyvin tehty ja helpostilähestyttävä viini, joka ei kuitenkaan ollut raatilaisten henkilökohtaiseen makuun. Viini kirvoitti luonnehdintoja "lipittelyviini" ja "laituriviini". Pisteitä kuitenkin kohtalaiset 9+ p.


Quaderna Via Navarra Especial 2010 DO Ebro Estella (luomu, Espanja)
Vadelmaisen-kirsikkaisen-luumuinen, aromaattinen ja kevyesti nahkainen tuoksu; keskitäyteläinen, voimakas, mehevä, miellyttävän tanniininen sekä kypsän kirsikkainen ja hedelmäinen maku.
Tämä viini on hyvä ja monikäyttöinen ruokaviini. Se kannattaa dekantoida ainakin pari tuntia etukäteen. 13 p.



Hullua, idioottimaista ja järjetöntä - mutta niin nautinnollista (syyskuu 2012)
Syyskuussa tuli tilaisuus tehdä jotain sellaista, mitä ei pysty millään maailman järjellä perustelemaan. Olin ostanut Tukholman huutokauppakamarilta kaksi pulloa Bordeaux'n huippuviiniä, molemmat vuosikertaa 1982. Aloittelevillakin viininharrastajilla nimet Château Palmer ja Château Pichon Longueville Comtesse de Lalande saavat mielenkiinnon heräämään - varsinkin kun kyseessä on yksi viime vuosisadan parhaista vuosikerroista.

Nyt ne avattaisiin pienen ystäväjoukon kanssa. Verrokkina toimii vuoden 1999 Château Pontet-Canet Pauillacin kylästä, joka tuottaa Bordeaux'n aatelisviinien ehkä tuhdeimmat ja 'maskuliinisimmat' viinit. Pichon Lalande tulee myös Pauillacin alueelta, vaikkakin se ulottuu osin naapurin eli St. Julienin puolelle. Château Palmer puolestaan edustaa hienostuneempaa ja 'feminiinisempää' Margaux'ta.

Tilaisuutta odotettiin innolla ja pää täynnä kysymyksiä: Ovatko nämä viinit hintansa eli satojen eurojen väärtejä? Ja löytyikö nyt mahdollisesti se Täydellinen Viini?

Aloitetaan alusta eli pullojen avaamisesta. Kummassakin vuoden 1982 pullossa oli todella pitkä ja pehmeä korkki, joten niiden avaaminen oli tarkkaa puuhaa. Molemmat korkit katkesivat pulloon, mutta loppu saatiin ulos pullosta ilman, että se mureni viiniin. Viinit kaadettiin karahviin tiheän viinisiivilän läpi, jotta mahdolliset korkinpalaset ja sakka saataisiin pysäytettyä. Kummassakin pullossa oli sekä karkeaa, pulloon kiinnittynyttä, että hienoa ja irtonaista sakkaa, mutta ei suuria määriä.

Ensimmäinen aistimus oli voimakas tuoksu, joka tulvi Château Palmerin korkista.
Pichon Lalande oli selvästi sulkeutuneempi, mutta sekin avautui ajallaan. Tarkemmat luonnehdinnat löytyvät alta, mutta vastataanpa ensin niihin kysymyksiin.

Olivatko viinit hintansa arvoisia? En ole koskaan maistanut näin tasapainoisia ja arvovaltaa uhkuvia punaviinejä, joten vastaus lienee valitettavasti "kyllä". Valitettavasti siksi, että jatkossa minun on entistä vaikeampi vastustaa kiusausta ostaa tällaisia megaviinejä uudestaan... ja niiden hinta nousee koko ajan lähes eksponentiaalisesti.

Ja löytyikö se Täydellinen Punaviini näistä? Valitettavasti ei. Valitettavasti taaskin siksi, että sen täydellisen viinin metsästys todennäköisesti jatkuu edelleen, ja se tulee todennäköisesti myös hyvin kalliiksi... Nyt pitänee alkaa lotota.

Mielenkiintoista oli myös huomata, miten paljon nuorempi Pauillac-viini muistutti vanhempaa naapuriaan. Voisi hyvin kuvitella, että vuoden 1999 Pontet-Canet'lla olisi potentiaalia kypsyä tulevaisuudessa lähelle Pichon Lalande 1982:n tämänhetkistä kypsän-laadukasta tyyliä?

Château Palmer 1982 (Margaux)
Voimakas tuoksu, jossa on muhennettuja juureksia, mantelia ja punajuurta;
kuivakukkainen bouquet. Tanniinit ovat herkullisen samettiset; keskitäyteläinen maku on tasapainoinen, kypsä, viehkeä, lämmin, aavistuksen nahkainen ja pitkä.
Viini ei voi juuri enää parantua tästä - vai voiko? 19½ p.

Château Pichon Longueville Comtesse de Lalande 1982 (Pauillac)
Kevyesti mustaherukkainen ja aromaattinen tuoksu; kuiviin olkiin vivahtava bouquet. Tanniinit ovat samettiset; keskitäyteläinen maku on lähes tulisen voimakas, kypsän mustaherukkainen mutta ei erityisen pitkä.
Aikaisempien ylistävien arvioiden perusteella olisi odottanut aavistuksen parempaa suoritusta. 18½ p.

Château Pontet-Canet 1999 (Pauillac)
Viinillinen ja ryhdikäs tuoksu; Keskitäyteläinen, voimakas, terhakan tanniininen, mustaherukkainen ja lihaisa maku.
Jaksaako lentää yhtä kauas ja korkealla kuin Pichon Lalande 1982? 16 p.



Pinotage-viiniä joka lähtöön (elokuu 2012)
Iki-ihana Katariina Immonen tuli Arvid Nordquist Oy:stä Rovaniemelle maistattamaan eteläafrikkalaisen KWV:n tuottamia pinotage-viinejä viiniseuralaisille kiireisen elokuun lopuksi. Paletissa oli kaikkiaan kuusi erilaista viiniä - kuohuvasta aina jälkiruokaviiniin - mutta voittajaa ei valitettavasti saa enää Suomesta.

Voittajaviini todisti vastaanpanemattomasti, että Pinotagestakin pystyy tekemään laatuviiniä. Viinin hintakin oli aikanaan pitkästi alle kaksi kymppiä, joten hinta-laatu-suhde oli paikallaan. Tällä hetkellä
Alkon listoilla tai tilaus/ravintolamyynnissä on kolme vastaavaa KWV:n Cathedral Cellar -huippubrändin viiniä: Triptych 2007, Merlot 2009 ja Chardonnay 2010. Kannattaa kokeilla!

KWV Pineau de Laborie 2011
, Etelä-Afrik
ka, Alko tilausvalikoima: 14,9 € / 375 ml

AN: Väkevöity jälkiruokaviini. Tuoksu on hedelmäinen, hennosti mausteinen. Maku on makeahko, viinillinen ja runsaan hedelmäinen.
Me: Aromaattinen, lämmin, marjainen ja tumman kirsikkainen tuoksu; makeahko, mustikkainen, marjainen ja lämmin maku; 14 pistettä (max. 20p.)

KWV Café Culture Pinotage 2011, Etelä-Afrikka, Alko: 9,99 €
AN: Punaviini. Syvän tummanpunainen väri, jossa voimakkaasti purppuran vivahteita. Tuoksussa poikkeuksellisen runsaasti kahvin ja tumman suklaan aromeita. Maussa paljon hedelmäisyyttä, paahteista kahvia, mokkaa ja suklaata pehmeiden tanniinien kera.

Me: Kahvikaramellinen ja "mokkakirsikkainen" tuoksu; hapokas, paahteisen mokkainen, marjainen ja kirsikkainen maku; 13+ p.

KWV Cathedral Cellar Pinotage 2004, Etelä-Afrikka, valitettavasti loppu Suomesta
AN: Punaviini. Tämä viimeinen pullo löytyi vielä Arvidin toimistosta näyteviinien joukosta, vaikka se oli jo myyty loppuun jokin aika sitten.
Me: Kypsän aromaattinen, nahkainen ja kirsikkainen tuoksu; hapokas, lämmin, kypsän luumuinen, mausteinen, laadukas ja pitkä maku; 18½ p.

KWV Pinotage 2010, Etelä-Afrikka, vain ravintolamyynnissä
AN: Punaviini. Hedelmäinen, mausteinen, vaniljantuoksuinen, jossa on pehmeät tanniinit ja houkutteleva hedelmäisyys.
Me: Aromaattinen, maanläheinen, savuinen, marjainen ja mehevä tuoksu; keskitäyteläinen, voimakas ja keskitanniininen maku; 13+ p.

Golden Kaan Pinotage 2010, KWV, Etelä-Afrikka, vain ravintolamyynnissä
AN: Punaviini. Tuoksussa makeaa luumua ja vadelmaa. Keskitäyteläisessä maussa miellyttävän pehmeää hedelmäisyyttä ja helposti lähestyttävät, mutta ryhdikkäät tanniinit.
Me: Viinillinen, maanläheinen, marjainen ja melko mehevä tuoksu; täyteläinen, voimakas, lämmin, kypsän marjainen ja kuivan tanniininen maku, 12 p.

KWV Sparkling Rosé, Etelä-Afrikka, Alko: 9,58 €
AN: Pinkki kuohuviini. Kaunis vaaleanpunainen väri. Tuoksussa kukkeutta ja tuoreiden, punaisten marjojen aromeja. Maku lempeän pehmeä ja raikas. Hedelmäinen maku säilyy suussa pitkään.
Me: Aavistuksen kosiskeleva ja 'helppo' kuohuviini, mutta se toimii loistavasti esim. tervetuliais- tai seurustelujuomana. 13½ p.



Lämmin ilta viinibaarin terassilla (elokuu 2012)
Elokuussa rovaniemeläinen Café Bar 21 kutsui viiniseuralaisia terassilleen maistelemaan baarin punaviinit. Alkuperäinen idea oli nauttia punaviiniä viilenevässä elokuun illassa, mutta sää oli tällä kertaa lähempänä trooppista kuin arktista, joten viinit olivat aika lämpimiä tässä teistingissä --- mutta kyllä suosikit löytyivät helteestä huolimatta. Paras viini tulee nyt Australiasta, jossa osataan tehdä kuumaa säätä sietäviä punaviinejä.

Stonewalker Shiraz
, Wellington (Etelä-Afrikka), (6 € / 12 cl)
Bar 21: Täyteläinen, mausteinen, karhunvatukkaa, vaniljaa.
Me: Savuinen tuoksu; keskitäyteläinen ja hapokas maku; 12+ pistettä (max. 20p.)

Aetos Single Vineyard Merlot, Côtes de Castillon (Bordeaux, Ranska), (7,50 € / 12 cl)
Bar 21: Täyteläinen, intensiivinen, tummia marjoja, kanelia, pippuria, tervaa, silkkiset tanniinit, lakritsaa jälkimaussa.
Me: Kypsän luumuinen tuoksu; keskitäyteläinen, mattainen maku; 13 pistettä

Yellow Tail Cabernet Sauvignon, Kaakkois-Australia, (talon punaviini: 25 € / plo)
Bar 21: Täyteläinen, marjainen, pippurinen, mausteinen, pitkä, tasapainoinen ja pehmeäntanniininen maku.
Me: Kevyen rusinainen, punaisen marjainen ja karpalohilloinen tuoksu; aromaattinen, punaisen marjainen ja vaniljainen maku; 15½ pistettä

Jèma, Veneto (Italia), (7,9 € / 12 cl)
Bar 21: Täyteläinen, pyöreä ja pehmeä maku.
Me: Kevyen eukalyptuksinen tuoksu; keskitäyteläinen ja tumman marjainen maku; 14 pistettä

Château Los Boldos Vieilles Vignes Cabernet Sauvignon, Rapel Valley (Chile), (6,5 € / 12 cl)
Bar 21: Täyteläinen, mustaherukkainen, karhunvatukkainen, kuivaluumuinen ja hienostuneen tamminen maku.
Me: Aromaattisen cassisliköörinen ja mustaherukkahilloinen tuoksu; täyteläinen ja kirsikkainen maku; 13 pistettä

Blossom Hill Merlot, Sisilia (Italia), (hanaviini: 5 € / 16 cl)
Bar 21: Keskitäyteläinen, pehmeä, kirsikkainen ja kevyen vaniljainen maku.
Me: Lämpimän hilloinen, kirsikkainen ja kypsän olkinen tuoksu; täyteläinen, lämmin ja pehmeätanniininen maku; 13- pistettä



Verkkokaupan antimia (elokuu 2012)
Elokuussa viinikamraatit Heta Junni, Paula Mansikka, Kristina Rissanen, Mikko Paananen, Jyri Tynkkynen ja Anne Upola kerääntyivät maistelemaan viinikauppa Kyytipoika.com:n tuotteita. Kyytipoika oli ystävällisesti lahjoittanut muutamia näytepulloja testattavaksi, ja nehän oli sitten maistettava. Laatu oli mainio laidasta laitaan; ainoastaan eteläafrikkalainen Sauvignon Blanc -viini oli hivenen kesy sarjaansa.

Teistingin aloitti huomattavan edullinen šamppanja, joka maistui kuitenkin huomattavasti hintaansa kalliimmalta. Se edustaa tyyliltään enemmänkin perinteistä ruokailu-
šamppanjaa kuin bling-bling-tyyppistä bilejuomaa. Erityiset ihastuksenhuokaukset irrotti uusiseelantilainen Pinot Noir, jonka voinen tuoksu oli suorastaan hurmaava.

Eniten raatilaisten mielipiteet hajosivat Barbera d'Alban kohdalla; se sai pisteitä kohtuullisesta 13:sta aina täyteen 20:een saakka. Viimeisenä maistettu Syrah olisi todennäköisesti saanut enemmän pisteitä, jos sen kanssa olisi ollut tarjolla sopivaa (liha)ruokaa.

Tähdet (*) pisteiden perässä ilmaisevat, kuinka monta laatikkoa ko. viiniä raatilaiset yhteensä tilasivat itselleen.
 
Champagne Moutardier Carte d’Or Brut
, Ranska, Champagne (149,40 euroa / 6 ploa)
Kyytipoika: Väri hieman kultaan taittuva vaaleankeltainen. Tuoksu lihaisa, hedelmäinen (persikka, mirabelle-luumu); vaaleita kypsiä hedelmiä (omena, viinirypäle); häivähdys lakritsaa antaa vaikutelman pehmeän makuisesta viinistä; kiinteä ja miellyttävän raikas. (Meunier 85 %, Chardonnay 15 %)
Me: Kypsän punaomenaisen hedelmäinen, lakkainen ja kevyesti voinen tuoksu; kevythappoinen, punaomenainen ja paahteinen maku; 17- pistettä * (max. 20p.)

La Barry Sauvignon Blanc 2011, Etelä-Afrikka, Elgin (87,00 euroa / 6 ploa)
Kyytipoika: Tuoksu on yrttinen, ruohoinen ja siinä on hennosti passionia. Maku on kuiva ja raikkaan hapokas, ja siitä löytyy tuoksusta tuttua yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Jälkimaussa hedelmäisyyteen liittyy viileää minttua ja aavistus herukkaa.
Me: Päärynä-briossinen tuoksu; pehmeän kypsähappoinen, punaomena-päärynäinen, aavistuksen lattea maku; 12- p.

Ra Nui Otago Pinot Noir 2009, Uusi-Seelanti, Otago (113,40 euroa / 6 ploa)
Kyytipoika: Runsas, kypsään mansikkaan ja tiiviiseen vadelmaan vivahtava hieman maamainen tuoksu. Kuiva, tasapainoisen hapokas, suutuntumaltaan kevyehkö, vähätanniininen viini, jonka aromimaailmassa on voimaa. Siitä löytyy savua, kypsiä marjoja ja jopa hieman riistamaisia aromeja. Alkoholikin tuo viiniin ryhtiä. Jälkimaku on pitkä ja runsas.
Me: Herkullisen voinen tuoksu; kevyehkö, ryhdikkään hapokas, kypsän marjainen ja herkullisen voinen maku; 17+ p. **

Scarzello Barbera d´Alba Superiore DOC 2008, Italia, Barolo (137,40 euroa / 6 ploa)
Kyytipoika:
Intensiivinen tuoksu. Täyteläisessä maussa kirsikkaa, karhunvatukkaa ja aavistus toffeeta. Intensiivinen, pehmeät tanniinit ja juuri sopiva hapokkuus.
Me: Aromikas, vaniljainen ja kirsikkainen tuoksu; hapokas, pehmeän tanniininen, kirsikkainen ja hedelmäinen maku; 16- p.

Ra Nui Marlborough Cob Cottage Syrah 2007, Uusi-Seelanti, Marlborough (93,60 euroa / 6 ploa)
Kyytipoika: Tuoksussa kypsiä kirsikoita, sekä vahvasti valkopippuria ja mausteita mikä on tyypillistä viileiden alueiden syrah viineille. Keskitäyteläinen, pippurinen ja mausteinen maku. Intensiivinen tummien marjojen maku, mukana tammitynnyrikypsytyksen tuomaa pehmeyttä ja silkinhienot tanniinit.
Me: Aromaattinen, savu-salmiakkinen ja kypsän olkinen tuoksu; hapokas, miellyttävän tanniininen, kypsän hedelmäinen ja lakritsijuurisen mausteinen maku; 15+ p.


Tuulahdus nuoruudesta (heinäkuu 2012)
Jokainen meistä varmaan kaipaa joitain asioita menneisyydestä. Oli se sitten isoäidin hapanleipä, kalareissut isän kanssa, entisajan jäätelö tai jotain muuta. Itse olen kaivannut viiniä, joka maistuisi ja tuntuisi samanlaiselta kuin ne ensimmäiset punaviinit, joita maistoin ruoan kanssa.

Pitkään aikaan en ole löytänyt sellaisia 'vanhan hyvän ajan' viinejä kuin ne, mitä maistelin joskus 1980-luvun alkupuolella. Jopa sellaiset perusviinit kuin Le Cardinal ja Mouton Cadet maistuivat silloin mielenkiintoisemmilta kuin nykyään. Suurin ero on erityisesti niihin hypertuotettuihin ja auttamattoman persoonattomiin teollisuusviineihin, joita on nykyisin markkinoilla liian paljon.


On tunnustettava, että osa tästä nostalgiasta on varmasti sitä, että uutena kokemuksena viini tuntui silloin jännittävämmältä ja kiehtovammalta kuin nykyään, kun 30 vuoden kokemuksen jälkeen ei oikein jaksa enää haltioitua keskinkertaisistakaan viineistä. Mutta ehkä niissä vanhoissa viineissä oli sitä jotain, jota voisi ehkä kuvailla sanoilla "rehevä ja rustiikkinen".

Paitsi että nyt tuli vastaan sellainen viini, joka pyyhkäisi kerralla tomut muistojen päältä: Château Montus XL 1996 Madiranin perinteiseltä mutta vähän tunnetulta viininviljelyalueelta.

Montus on monista muista madiranilaisista punaviineistä poiketen täysin Tannat-rypäleen lapsi. Alko kuvailee viiniä sanoilla "Täyteläinen, tanniininen, hapokas, viikunainen, taatelinen, nahkainen, tallinen, tamminen, rustiikki", ja siihen on hyvä yhtyä.

Viinin ikä on jo pehmentänyt Tannatin "halolla päähän"-tyyliset tanniinit, ja siinä on reilu loraus maalaisviinin konstailematonta rehevyyttä - ainakin verrattuna monien aatelisviinin usein kalpeaan vähäverisyyteen.

Valitettavasti tätä viiniä ei ole myynnissä Alkossa enää kuin joitain pulloja, eikä hintakaan (96€) houkuttele Madiranin Tannat-viineille kovin helposti uusia ystäviä. Alueen viinejä voi kuitenkin tilata internetin kautta. Lisää tietoa löytyy ranskankielentaitoisille täältä.



Tee-se-itse-viini (toukokuu 2012)
Toukokuun kunniaksi vanha kemisti Kristiina Rissanen ja vanha kemian approbatur-tason opiskelija Jyri Tynkkynen kokeilivat, miltä tuntuu sekoittaa viinejä. Oikeasti viinejä sekoitetaan ennen pullokypsytystä, jolloin perusviinit ovat vielä osin 'paljaana' kaikkine särmineen ja mahdollisine virheineen. Pullotetut viinit ovat sitten jo viinintekijän taidon mukaan tuunattuja siten, että lopputulos on mahdollisimman tasapainoinen. Siinä mielessä pikku kokeemme ei anna aivan todellista kuvaa siitä, millaista kyseinen työ voi olla, mutta yhtä kaikki kokeilimme sitä joka tapauksessa.

Sekoiteviineiksi valitsimme kolme halpaa ja nuorta punaviiniä. Tarkoituksella emme valinneet mitään perinteistä Cabernet Sauvignon - Merlot- tai Syrah - Grenache-tyyppisiä yhdistelmiä, jotta emme yrittäisi imitoida mitään jo olemassa olevaa viinityyppiä vaan lähtisimme kokeeseen mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt valita joukkoon yksi todella 'tikkuinen' viini, jotta viinit olisivat olleet tarpeeksi erilaisia, mutta näillä mentiin.

(Itse asiassa tuo espanjalaishirvityskin olisi pitänyt vaihtaa johonkin muuhun viiniin... mutta jälkiviisaudella on harvoin ollut mitään rakentavia
vaikutuksia...)

Hauska huomio testimme tuloksissa oli se, että A- ja B-viinin 50-50-sekoite sai huonommat pisteet kuin kyseiset viinit puhtaana - mutta 60-40-sekoitteet saivat paremmat pisteet kuin viinit yksinään! Kokeemme voittaja oli - tosin niukasti - 40-60-sekoite A:sta ja B:stä.

100% A: L'Auratae Nero d'Avola 2011 (8,47€)
Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapokas, makean puolukkainen, hennon mausteinen
Me: Kukkean hedelmäinen tuoksu; keskitäyteläinen, kypsymättömän tanniininen, tuore, luumuisen hedelmäinen, hapokas maku; keskimäärin 9/20 pistettä

100% B: Fish Hoek Petit Verdot 2011 (7,99€)
Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, karhunvatukkainen, mausteinen, hennon savuinen
Me: Kahvisen-savuinen, marjainen ja hedelmäinen tuoksu; keskitäyteläinen, maltillisen hapokas, mehevä ja kahvikaramellin-mokkainen maku; 9½ p.

100% C: Iris de Murviedro 2010 (Tempranillo, 7,99€)
Alko: Kevyt, vähätanniininen, makean marjainen, hennon kukkainen, vaniljainen
Me: Kukkainen, marjahilloinen, hajusteinen, tallinen ja eukalyptus-minttuinen tuoksu; kevyt, notkea, kevythappoinen, kukkean-makean marjainen, hajusteenomainen ja melko lyhyt maku; kaiken kaikkiaan varsin epämiellyttävä viini kummankin raatilaisen mielestä; 4 p.


50 % A + 50 % B:
Me: Lämpimän-savuisen-marjainen ja viinillinen tuoksu; keskitäyteläinen, keskihapokas, hedelmäinen ja mehevä maku; 8½ p.

50 % A + 50 % C:

Me: Tallisen luumuinen tuoksu; kaksijakoinen "marjainen mutta kukkainen"-maku; 5½ p.

50 % B + 50 % C:

Me: Minttu-marjainen tuoksu; "kukka-kahvinen" tuoksu; 6 p.

33 % A + 33 % B + 33% C:

Me: Savuinen, mattainen ja hedelmäinen tuoksu; kevyen marjainen ja kukkainen maku; 5 p.

40 % A + 60 % B:

Me: Marjainen ja viinillinen tuoksu; keskitäyteläinen, keskihapokas, mehevän hedelmäinen ja aavistuksen mokkainen maku; Kristiinan suosikki; 10- p.

60 % A + 40 % B:

Me: Tasapainoinen, kypsän marjainen ja aavistuksen savuinen tuoksu; keskitäyteläinen, hapokas, mehevä, hedelmäinen ja ryhdikkään luumuinen maku; Jyrin suosikki; 9½ p.



Syntisen makeita herkkuja (huhtikuu 2012)
Paastonajan ja pääsiäisen jälkeen innostuimme maistelemaan suorastaan syntisen hyviä herkkuja, kun Heta Junni, Kristiina Rissanen, Juha Tiensuu ja Jyri Tynkkynen yhdistivät foie gras'ta ja Sauternesia. Tarjolla oli hanhen- ja ankanmaksapateeta, kypsää cheddar-, sinihome- ja vuohenjuustoa, omenakompottia, kolme intensiivisen makeaa valkoviiniä Ranskan Sauternesista ja niille yksi eteläamerikkalainen haastaja. Lisäksi joukkoon oli eksynyt yksi muita kuivempi tasmaani.

Devil's Corner 9 degrees Riesling 2009 (13,82€)
Alko: Makea, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, kevyen kukkainen
Me: Kevyt rieslingmäinen tuoksu; raikkaan hapokas, puolimakea, hedelmäinen maku. Keskimäärin 10- pistettä (max. 20 p.)

Tämä oli aivan väärässä seurassa, sillä hapokkuus kevensi viiniä niin paljon, että se maistui muiden umpimakeiden viinien rinnalla lähes puolikuivalta ja jopa vetiseltä. Ei toiminut lainkaan cheddarin kanssa eikä pitänyt kanelisen-makeasta omenakompotista, ja se loisti ainoastaan sinihomejuuston seurana - mutta niin loistivat kaikki muutkin. Ylipäätään tällaisen klassisen saksalaistyyppisen viinin yhdistäminen ruoan kanssa on raadin mielestä hankalaa: se on liian makea kuivaksi mutta liian kuiva makeaksi. Keväiselle piknikille, jolle ei raaski ostaa kuohuvaa?

Torres Vendimia Tardia Riesling Reserva Privada 2008
Maahantuoja: Tuoksu on raikas, ja aromikas, tuoksuen trooppisille hedelmille ja vastaleikatulle vihreälle omenalle, hivenen fenkoliin vivahtaen. Hunajainen, kukkea ja hieman mausteinen maku on pitkä ja tyylikäs.

 Me: Aromaattinen, kevyesti jalohomeinen, kypsä tuoksu; makea, hapokas, kypsän hedelmäinen, pitkä, tamminen maku; karhean pomeranssinkuorinen jälkimaku. 16½ p.

Valitettavasti Alkon perusvalikoimasta loppuunmyyty Torres oli hyvä haastaja ranskalaisille, mutta se ei kestänyt cheddarin terävyyttä, joka toi viinin särmät esiin. Sinihomejuusto, kompotti ja pateet täydensivät sitä hyvin. Jaetulla ykkössijalla. Sai yhdeltä raatilaiselta peräti täydet 20 pistettä.

Château Guiraud 2005
Alko: Makea, täytel., pirteän hapokas, hunajainen, sitruksinen, mausteinen, pitkä, tyylikäs
Me: Aromaattinen, hieman liuotinmainen ja öljymäinen, viettelevä tuoksu;
makea, hieman kehittynyt, kypsän hedelmäinen, leveä, kevyen hunajainen ja jalohomeinen maku. 16½ p.

Ainoa viisikosta, joka kesytti vuohenjuuston.
Toimi hyvin myös homejuuston ja pateiden kanssa. Toinen ykkössijalainen ja Jyrin henkilökohtainen suosikki, joka keräsi muiltakin tasaisesti korkeita pisteitä.

Château Guiraud
1998
Me: Kypsä hunajainen ja aprikoosinen tuoksu; makea, paksu, kehittynyt, kuivatun aprikoosinen, kevyen taatelinen, tumman karamellinen maku; aavistuksen bitterinen tammen/oljen vivahde jälkimaussa. 16+ p.


Pateiden ja homejuuston kaveri. Sai peräti kaksi kertaa 19 pistettä, mutta kahden muun raatilaisen pisteet pudottivat sen niukasti jaetulta ykkössijalta.

Sauternes Baronne Mathilde
1990
Me: Kypsä, kevyen aromaattinen tuoksu; makea, kypsä, taatelinen, karhean tamminen maku. 16 p.

Vanharouva ei tehnyt aluksi suurta vaikutusta, mutta se piristyi lasissa ja ennen kaikkea toimi hyvin ruokien kanssa ja lopuksi antoi vastuksen jopa omenakompotille.


Sairauksien vaivaama Châteauneuf-du-Pape-teisting (maaliskuu 2012)
Viininystävät Paula Mansikka, Mikko Paananen, Kristiina Rissanen, Anna Takolander, Jyri Tynkkynen ja Anne Upola kokoontuivat maaliskuussa maistelemaan Etelä-Rhônen lippulaivaviiniä. Valitettavasti influenssa-aalto verotti maistajien rivejä ja tukki nenät monilta paikalle saapuneilta - ja yksi viinikin oli jo vanhuuden uuvuttama.

Sinänsä ei ole mikään ihme, että vuoden 1975 Château de la Gardine nautti jo haudan levosta, sillä viiniä oli valitettavasti säilytetty lähes 40 vuotta ilmeisen viinivihamielisissä olosuhteissa. Viini oli avatessa tympeän tuoksuinen, samea ja maistui liian pitkään keitetyltä ja varastoidulta marjamehulta. Todella runsasjalkainen viini tosin heräsi kuin ihmeen kaupalla henkiin saatuaan lasissa hieman happea ja alkoi tuoksua jo lähes miellyttävästi kuivakukilta ja kuivilta oljilta, mutta sen maku ei siitä parantunut, joten jätimme sen suosiolla juomatta.

Muut viinit olivatkin sitten ehta kunnossa, mutta mitään tähtiainesta ei tällä kertaa saatu nauttia - elleivät sitten nuhaiset nenämme tehneet meille tepposia. (Terveiset vaan Mäkelän Tepolle...)

Châteauneuf-du-Pape Domaine Juliette Avril 2010 (20,90€)
Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, hapokas, marjainen, kevyen karpaloinen, mausteinen, hennon kukkainen
Me: Kevyt aromaattinen tuoksu; keskitäyteläinen, kirsikkainen ja hapokas maku. 11½ pistettä (max. 20 p.)

Châteauneuf-du-Pape Domaine du Vieux Lazaret 2008 (25,90€)
Alko: Täyteläinen, tanniininen, tumman marjainen, kirsikkainen, mausteinen, hennon tamminen, lämmin, pitkä

Me: Kirsikkainen tuoksu; hedelmäinen, tanniininen ja kypsä maku, hyvät 'jalat'. 15+ p.

Hewitson Miss Harry 2010 (13,98€)
Alko: Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, hennon vadelmainen, kirsikkainen, kevyen tamminen, lämmin
Me: Haastaja 'papeille'. Shirazin-kuminen ja hedelmäinen tuoksu; tummanmarjainen, mattainen ja hedelmäinen maku. 14+ p.


Gérard Bertrand Réserve Spéciale Pinot Noir-Grenache 2010 (10,98€)

Alko: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kypsän punaherukkainen, hennon orvokkinen, kevyen mausteinen
Me: Pääsi teistingiin, koska v:n 1975 pullo oli viallinen. Mansikkainen tuoksu; vadelman-mansikkainen ja hapokas maku. 12 p.


Portviinejä eri tyyleillä (tammikuu 2012)
Kristiina Rissanen, Juha Tiensuu, Jyri Tynkkynen ja Anne Upola maistelivat tammikuussa portviinejä. Mukana oli vanha tawny (pitkään kypsytetty sekoiteviini), late bottled vintage (myöhään pullotettu vuosikertaviini), colheita (hyvin myöhään pullotettu vuosikertaviini) ja single quinta -vuosikertaviini (vain yhden tarhan rypäleistä tehty vuosikertaviini).

Graham's Quinta Dos Malvedos Vintage Port 2001
Me: Kevyt, vielä sulkeutunut, tuore, hedelmäinen, alkoholinen ja aromaattinen tuoksu; hedelmäinen, tulinen (chilinen) maku, kova lopetus. 16 pistettä (max. 20 p.)

Ferreira LBV 1997
Me: Kypsä, kahvisen aromaattinen tuoksu; kypsä, voimakas, viikunainen maku. 16 p.

Kopke 20 yo. Tawny
Me: Kypsä, tamminen, taateli-banaani-karamellinen tuoksu; makea, kypsä, suklaa-taateli-karamellinen maku. 17- p.

Niepoort colheita 1991
Me: Kypsä, aromaattinen, taatelinen tuoksu; kypsä, yskänlääkeyrttinen, makea, hapokas, karamellinen maku. Täydellinen pari Pirkka parhaat -sarjan vanhalle goudalle. 18½ p.