Teisting-tuloksia vuodelta 2010
Accademia del Sole Familia Simonetti Syrah 2005 (Tunisia, 8,98€): keskimäärin 8- (max. 20 p.)
Alko: Täyteläinen, notkea, kypsän hedelmäinen, kevyen taatelinen, lakritsinen, mausteinen

Baden Pinot Gris 2009
Alko: Kuiva, keskihapokas, runsas, hedelmäinen (8,31€)
Me: Päärynäesanssinen tuoksu. Pehmeähappoinen ja lihaisa maku. 8 p.

Capitel de'Roari Amarone 2006

Systembolaget: Kryddig, aningen utvecklat vin med fatkaraktär, inslag av körsbär, viol, pinjenötter och kakao (175 SEK / 2007)
Me: Tuoksussa nahkatakkista karpaloa, nuorekas, notkeanmakeanlämmin ja kirsikkainen maku. 12+ pistettä.

Casillero del Diablo Shiraz 2008 (Chile, 9,99€): 13+

Alko: Täyteläinen, melko tanniininen, kypsän kirsikkainen, mokkainen, vaniljainen, mausteinen

Cathedral Cellar Merlot 2006: 12+ p.

Alko (tilausvalikoima): Täyteläinen, notkea, hedelmäinen, mausteinen (12,99€)
Jyri: Minttua, juureksia ja sienimetsää tuoksussa. Kypsä mutta takakireä maku.

Château Beau-Site 2005 (AC Saint-Estèphe, Cru Bourgeois Supérieur)

Alko: Keskitäyteläinen, notkea, tumman luumuinen, kypsän kirsikkainen, hennon paahteinen, kevyen vaniljainen, mausteinen, tyylikäs, pitkä (32,00€)
Me: Kovahko viini, joka kaipaa vielä kellariin. Luumukirsikkaa ja lyijykynää tuoksussa. Toimi hyvin verisen häränfileen ja vanhan goudan kanssa. Jos haluaa saada tätä Alkosta, kannattaa pitää kiirettä. Keskimäärin 13 pistettä.

Château Ferrande 2005 (AC Graves)

Alko: Keskitäyteläinen, notkea, tumman marjainen, hennon herukkainen, musteinen, kevyen paahteinen (loppu Alkosta)
Me: Paahteinen ja tumma tuoksu. Notkea maku, eli alkaa olla jo pikku hiljaa juotavissa. Keskimäärin 14 pistettä.

Château Mazeyres 2005 (AC Pomerol)

Alko: Täyteläinen, silkkisen tanniininen, kypsän kirsikkainen, herukkainen, tyylikkään mokkainen, hennon nahkainen, mausteinen, elegantti, pitkä (loppu Alkosta)
Me: Tuoksussa ripaus lantaa. Hieno, lähes parfyyminen maku. Näistä neljästä viinistä kaikkein kypsin juotavaksi, jo liiankin notkea antaakseen vastusta veriselle pihville. ”Pikkulintuviini” (eli pyylle tai riekolle). Keskimäärin 12½ pistettä.

Chateau Ste Michelle Syrah 2004 (USA, Washington, 14,50€): 13½

Alko: Täyteläinen, notkea, tumman marjainen, luumuinen, pehmeän mausteinen, hennon vaniljainen, tasapainoinen (sis. 1% Viognieria)

Château Tour Peyronneau 2005 (AC Saint-Emilion Grand Cru)
Alko: Täyteläinen, notkea, marjaisa, vadelmainen, kypsän kirsikkainen, hennon setrinen, pitkä (19,97€)
Me: Halvin viini voitti tämän teistingin. Ryhdikäs, lämmin ja mausteinen maku. Keskimäärin 14½ pistettä.

Château Tour Peyronneau 2005: 10½ p.

Alko: Täyteläinen, notkea, marjaisa, vadelmainen, kypsän kirsikkainen, hennon setrinen, pitkä (19,97€)
Jyri: Kuivakas, aivan eri viini kuin kuukausi sitten—liekö säilytetty väärin?


Cuatro Pasos 2008: 10½ p. (HOX: Mencía-rypäle)
Alko: Täyteläinen, notkea, hapankirsikkainen, kypsän puolukkainen, mausteinen, hennon vaniljainen (9,98€)
Jyri: Itämaisia mausteita, tequila-toffeeta ja ruusuvettä tuoksussa. Mausteinen ja mukavan tanniininen maku.

Cusumano Merlot 2009: 9+ p.

Alko: Täyteläinen, melko tanniininen, marjahilloinen, mausteinen, kevyen tamminen, lämmin (9,99€)

Jyri: Olkinen tuoksu ja maku. Maussa myös lievää bitterisyyttä. Pisteitään parempi.

Durbanville Hills Sauvignon Blanc 2009 (9,99€): keskimäärin 12– pistettä
Alko: Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, hennon parsainen, yrttinen, nokkosmainen
Jyri: ”Tomunokkosta” tuoksussa, lämmin ja pitkähappoinen maku.

Durius Tempranillo 2006 (Espanja, Kastilia-León, 9,49€): 10+

Alko: Tempranillo-rypäle. Täyteläinen, tanniininen, kypsän marjainen, herukkainen, mausteinen, tamminen

Erath Oregon Pinot Gris 2007
Alko: Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, sitruksinen, hennon yrttinen (14,48€)
Me: Olkia, hedelmävahaa ja ripaus hunajaa tuoksussa. Miellyttävät hapot, hedelmäinen ja tuoksun mukainen maku. Keskimäärin 12½ p.

Hob Nob Cabernet Sauvignon 2007

Alko: Täyteläinen, notkea, kypsän kirsikkainen, mustikkainen, pehmeän mausteinen, hennon tamminen (9,09€)
Me: 14- pistettä. Viinin aromissa on suklaata ja tammea, maussa on lähes hillomaisen kypsää hedelmää. Laatu on erinomainen hintaan nähden.

Gould Campbell Vintage Port 1985

Alko: Ruskeanpunainen, makea, kypsän kirsikkainen, karhunvatukkainen, hennon suklainen, lämmin, pitkä (72,80€)
Me: 19- pistettä. Ylimääräinen ohjelmanumero. Viini oli dekantoitu (ja osin jo nautittukin) edellisenä päivänä, ja se oli vain parantunut vuorokauden aikana. Loistava viini, joka ei ole menettänyt nuorekkuuttaan. Hieno tuoksu. Voimakas (jopa tulinen), makea, mustaherukkahilloinen maku. Alkosta löytyi tätä vielä maaliskuussa 2010 noin 30 pulloa.

Graham's Reserve Ruby Port Natura (luomu)

Alko: Tummanpunainen, makea, tumman marjainen, rusinainen, suklainen (19,90€)
Me: Tuoksussa rusinahilloa. Voimakas mutta hyvin tasapainoinen ruby-portin maku, joka päättyy suklaaseen. Loistava viini sarjassaan. 16 p.

Jean-Baptiste Adam Pinot Gris Réserve 2009 (Alsace)

Alko: Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen persikkainen, hennon mausteinen (13,60€)
Me: Kevyt, hienostunut ja aavistuksen hapankaalinen tuoksu. Keskihapokas ja hedelmäinen maku. 9 p.

Le Marchesine Franciacorta Brut

Alko: Erittäin kuiva, erittäin hapokas, täyteläinen, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen mineraalinen, briossinen (20,50€)
Me: Terve tuoksu. Vihreää, hapokasta omenaa maussa. Keskimäärin 13 pistettä.

Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc 2009 (9,98€): 13 p.

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, karviaismainen, herukanlehtimäinen, nokkosinen, kevyen parsainen
Jyri: Tallintausyrttiä tuoksussa, mehevän hapokas maku. Paras viini tässä teistingissä.

Louis Massing Brut Réserve

Alko: Erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, keltaluumuinen, paahteinen, kevyen mineraalinen (21,00€)
Me: Pinkeän limettinen tuoksu. Maussa karviaista. Mainio hinta-laatu-suhde. 16- p.

Michele Castellani Cinque Stelle 2005

Alko: Erittäin täyteläinen, notkea, luumuhilloinen, tumman kirsikkainen, mantelinen, mausteinen, nahkainen, lämmin, pitkä (61,50€)
Me: Aromaattista mustaherukka-luumuhilloa ja hiven petrolia tuoksussa, notkea ja luumuhilloinen maku. Keskimäärin 16- pistettä.

Moët & Chandon Impérial Brut

Alko: Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon mantelimainen, mineraalinen, tyylikäs (42,30€)
Me: Sitrus-kermaisen lihaisa tuoksu. Mineraalinen ja hennosti voinen maku. 16- p.

Nimbus Estate Single Vineyard Syrah 2008

Alko: Syrah + Riesling (!) Erittäin täyteläinen, notkea, tumman kirsikkainen, herukkainen, hennon yrttinen, mausteinen, kevyen suklainen, lämmin (18,90€)
Me: 15- pistettä. Viinin kiehtovan aromaattinen tuoksu muuttui lasissa jatkuvasti (vähän samaan tapaan kuin vuosikerta-madeiran) ja aromien nimeämiseksi piti välillä keksiä uudissanoja, kun oikeat adjektiivit eivät riittäneet kuvaamaan tuoksua: ”savustettu banaani”, ”minttukirsikka”, ”pelargoniatoffee”, tuomen kukka. Maussa yhdistyvät hyvin Syrah'n ja Rieslingin aromi– ja makumaailmat. Jälkimaussa on suun takaosaa kuivattavaa nahkaa. Kannattaa kiirehtiä, jos haluaa saada tätä viiniä, sillä sitä ei tullut Chilestä Alkoon kuin vain 600 pulloa.

Ninth Island Sauvignon Blanc 2009 (13,90€): 10+ p.

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, raparperinen, hennon nokkosinen
Jyri: Tuoksu kuin kumipallo ruohikossa, kevythappoinen ja kumimainen maku. Pettymys normaalisti hyvätasoiseksi viiniksi.

Nugan Estate Durif 2007 (Kaakkois-Australia, 17,79€): 14+

Alko: Durif-rypäle. Erittäin täyteläinen, notkea, herukkainen, karhunvatukkainen, yrttinen, kaakaoinen, tamminen, pitkä

Pascal Jolivet Sancerre Blanc 2007 (19,98€): 11½ p.

Alko: Kuiva, erittäin hapokas, kypsän hedelmäinen, nokkosellinen, herukkainen, mineraalinen
Jyri: Kun oikein kaivamalla kaivaa, löytyy lasista ripaus vanhan maailman tyyli(kä)stä ja kypsähedelmäistä Sauvignon Blancia, mutta silti lähes mitäänsanomaton viini.

Pinot Blanc Klevner Réserve 2008 (Alsace)

Alko: Kuiva, hapokas, kevyen sitruksinen, sienimäinen, mausteinen (9,72€)
Me: Kevyt, öljyinen ja sienimäinen tuoksu. Keskihapokas ja herkullinen maku, jossa tuoreita herkkusieniä. Erinomainen hinta-laatu-suhde. Jyrin suosikki. 12 p.

Pisano Tannat Petit Verdot 2008

Alko: Erittäin täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman luumuinen, mokkaisen tamminen, rodukas (13,60€)
Me: Aromaattista lakritsa-vaniljaa tuoksussa. Karhunvatukkahilloinen, tanniininen mutta miellyttävä maku. Kiltti jättiläinen. 14+ p.

Roodeberg White 2008 (8,49€): 11 p.

Alko: Kuiva, hapokas, sitruksinen, hennon ananaksinen
Jyri: Kypsää, trooppista hedelmää tuoksussa ja maussa. Sekavan persoonaton mutta hintaansa nähden hyvä.

Sancerre Les Baronnes (Pinot Noir) 2007

Alko: Keskitäyteläinen, notkea, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, mausteinen, hennon tamminen (19,57€)
Me: Miellyttävä puolukka-vadelmaliköörinen tuoksu. Hiven nahkaa ja punaisia marjoja notkeassa ja miellyttävän hapokkaassa maussa. Aristokraatti niin hyvässä kuin pahassa. Keskimäärin 13 pistettä.

Taltarni Brut Taché 2008

Alko: Erittäin kuiva, keskihapokas, tyylikkään marjaisa, kevyen vadelmainen, hennon paahtoleipäinen. Punainen. (14,60€)
Me: Kevyt tuoksu. Maussa vadelmaa ja ripaus mansikkaa. 11½ p.

Thill's Pinot Blanc 2009 (Luxemburg)
Alko: Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, trooppisen hedelmäinen, mineraalinen (9,99€)
Me: Kevyesti minttuinen ja kukkainen tuoksu. Puolikuiva ja hedelmäinen maku. 11 p.

Torres Atrium Merlot 2008: keskimäärin 11– pistettä

Alko (tilausvalikoima): Täyteläinen, notkea, marjainen, hedelmäinen (12,99€)
Jyri: Savuista rusina-toffeeta tuoksussa. Paras tässä teistingissä.

Tower Shiraz 2008 (Etelä-Afrikka, Coastal region, 8,45€): keskimäärin 11½ pistettä

Alko: Täyteläinen, notkea, kypsän karpaloinen, hennon savuinen, mausteinen, lämmin

Triade Bianco della Campania 2008

Alko: Kuiva, hapokas, raikkaan hedelmäinen, sitruksinen, hennon yrttinen, kevyen mineraalinen (9,99€)
Me: 11+ pistettä. Mehevä viini, sitruunaa ja mineraalisuutta. Hinta-laatu-suhde OK.

Tüzkö Traminer 2009
Alko: Kuiva, keskihapokas, kukkainen, sitruksinen, yrttinen, hennon mineraalinen (14,17€)
Me: Keskimäärin 9- pistettä. Harmiton, kevyt, lähes mitäänsanomaton viini. Ei kannata ostaa tällä hinnalla.

Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc 2008 (10,98€): 11 p.
Alko: Kuiva, erittäin hapokas, karviaismainen, herukkainen, sitruksinen, hennon mineraalinen
Jyri: Kevyt ja parsainen. Hieman persoonaton ja valju uusiseelantilaiseksi viiniksi.

Yalumba Y Series Merlot 2009: 12+ p.

Alko: Keskitäyteläinen, notkea, punaherukkainen, kevyen yrttinen, hennon mausteinen (9,99€)
Jyri: Eukalyptusta suorastaan pursuaa lasista. (Liian) paljon kaikkea—varsinkin sitä eukalyptusta.

Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2003

Alko: Erittäin täyteläinen, notkea, kypsän viikunainen, luumuinen, tumman kirsikkainen, lääkeyrttinen, makean mausteinen, rodukas (35,90€ / 2006)
Me: Aromaattinen (ja aavistuksen petrolinen), luumuinen ja kypsä tuoksu, notkea, miellyttävän lämmin ja kirsikkainen maku. Keskimäärin 16- pistettä.


Liika on liikaa (maaliskuu 2009)
Kun aloittelin viiniharrastustani 1980-luvulla, punaviinin tyypillinen alkoholipitoisuus oli 12%. Nykyisin punaviinissä on alkoholia usein 14,5%, joskus jopa enemmän. Kehitykseen on vaikuttanut monta tekijää: viininvalmistustekniikoiden paraneminen, rypäleiden jalostus, viininviljelyn leviäminen lämpimämmille alueille ja ehkä vähän ilmaston lämpeneminenkin jne.

Monet tuottajat ovat halunneet lisätä viininsä alkoholipitoisuutta, koska se tekee viinin täyteläisemmäksi ja peittää alleen pikku virheitä. Ja jos haluat saada paljon pisteitä Robert Parkerilta, pitää viinissä olla paljon kaikkea. More is better — and too much is best.

Viininystävä toivoisi kuitenkin, että tällainen kilpavarustelu loppuisi ja palattaisiin takaisin kohtuullisen alkoholisiin viineihin, joissa erottuu myös mm. alueen erityisominaisuudet, terroir, ja ehkä ne pikku virheetkin, jotka tekevät viinistä persoonallisemman. Samanlainen vastaisku on käynnissä musiikkiteollisuudessa, jossa kuluttajat ovat ryhtyneet vaatimaan laadukkaampaa ääntä CD-levyille.

Alkoholinkulutuksen kannalta ”paluu menneisyyteen” olisi myös hyvin kannatettava asia. Tyypillisesti viinipullo nautitaan kahdestaan illallisen kyytipoikana, ja alkoholi heikentää terveyttä tarpeeksi suurina annoksina. Muutos 12 prosentista 14,5:een merkitsee 20% enemmän alkoholia, mikä on jo kansanterveystilastollisestikin merkittävä ero.


Matkavinkki Madeiralla (tammikuu 2009)
Maailman parhaimpien viinien maistaminen ei välttämättä ole kallista. Varsinkin sellaisia viinejä, jotka eivät ole muodissa, voi saada uskomattoman halvalla laatuun nähden. Yksi esimerkki on madeira, joka on parhaimmillaan taivaallisen hyvää mutta silti varsin edullista.
 
Erityisesti Madeiran saarelle matkustavien kannattaa tutustua vuosikerta-madeiraan, jota saa maistaa laseittain ainakin The Old Blandy Wine Lodgessa (Avenida Arriaga, Funchal). Vuonna 2007 halvimman vuosikertaviinilasin sai siellä muutamalla eurolla, mutta toisaalta vuoden 1908 Bualista joutui kylläkin maksamaan liki 50 euroa. Sittemmin hinnat lienevät muuttuneet.

Itse kävin siellä lomamatkallani kahtena päivänä maistamassa (kuivahkoa) Sercialia vuodelta 1959, (puolikuivaa) Verdelhoa vuosilta 1934 ja 1954, (puolikuivaa ja saaren ulkopuolella suhteellisen harvinaista) Terrantezia vuodelta 1975 sekä (makeahkoa) Bualia vuosilta 1954 ja 1964. Kuusi lasia jumalaista viiniä vuosikymmenten takaa maksoi yhteensä alle 50 euroa. Paras viinisijoitus, mitä olen toistaiseksi tehnyt.


Vaikka monissa turistipaikoissa maistateltiin perusmadeiroja ilmaiseksi, kannattaa silti maksaa hieman Wine Lodgen tapaisissa paikoissa, sillä vuosikerta-madeira on unohtumaton viinikokemus. Ensimmäisen kerran maistoin vuoden 1940 Sercialia joskus 1980-luvun lopulla, ja muistan vieläkin sen voimakkaan ja monikerroksisen tuoksun.

 
Parasta vuosikerta-madeiroissa on mielestäni huumaava tuoksu, joka suorastaan tulvii lasista ja viettelee moniuloitteisuudellaan. Yhtenä hetkenä se tuoksuu makealta banaanileivältä, seuraavana sitrus-hunajalta ja sitten aromaattiselta vaniljatoffeelta. Lasissa tuoksu muuttaa joka hetki muotoaan ja paljastaa viinistä aina vain uusia puolia.

Eli jos kaipaat lomavinkkiä: nauti madeiraa Madeiralla.


Eläköön 2005! Eläköön lama! (joulukuu 2008)
Eläköön vuosikerta 2005!

Vuosikerta 2005 on suuri ilonaihe ainakin kaikille Bordeaux'n alueen viinien ystäville. Lähes kaikki tilat pienistä suuriin ovat saaneet aikaiseksi hienoja viinejä. Joidenkin arvioiden mukaan 2005 olisi 'suurin' vuosikerta sitten 1961, mutta se jää vielä nähtäväksi eli maistettavaksi.

Ongelma tämän huippuvuoden viineissä on kuitenkin se, että hinnat ovat kavunneet pitkän nousukauden ja merkkiviinien maailmanlaajuisen suosion myötä pilviin. Esimerkiksi Alko myy vuoden 2003 Château Palmeria hintaan 124,80 euroa, mutta kaksi vuotta nuoremmasta joutui pulittamaan lähes kolme sataa – jos sitä ylipäätään onnistui saamaan. Onko mikään viini enää tuon arvoista? No, kysykää sitä joskus ensi vuosikymmenellä, kun raaskin avata omani...

Mutta saa sitä maksaa tällä hetkellä aika suolaisen hinnan myös porvaris- ja pikku-châteauistakin. Monista vaatimattomista nimistä pyydetään noin 30 euroa.

Toisaalta, Alkossa on tällä hetkellä mieluisan laaja kokoelma 2005:ä ja 2006:a tarjolla muun muassa Pomerolista ja Saint-Emilionista. Jos on rahaa ja paikka varastoida viiniä, nyt kannattaa investoida laatuun.

Eläköön lama!

Viime aikoina Bordeax'n viineissä on ollut sellainen ominaisuus, että hyvän vuoden jälkeen seuraava vuosikerta on vähintään yhtä kallis, vaikka laatu putoaisi kuinka alas. What goes up – will stay up!

Nyt on tilanne muuttunut kansainvälisen laman myötä. Huippuviinien hinnat ovat pudonneet samaa tahtia öljyn kanssa ainakin huutokaupoissa, ja pakko niiden on tulla alas muuallakin.

Tilanne korjaantunee vain väliaikaisesti, sillä seuraavalla nousukaudella laatuviinien kysyntä todennäköisesti lisääntyy ja kysyntä nostaa hinnat takaisin pilviin. Eli jos lama ei ole vienyt sinulta työpaikkaa, mahdollisuutesi ostaa hyviä viinejä paranevat lähitulevaisuudessa.

Eläköön se pieni ero?

Lopuksi pieni varoituksen sana. Ei aina kannata uskoa kaikkea, mitä lukee viinilehdistä tai jopa Alkon esitteistä. Viinipullojen välillä on eroja, ja pahimmillaan hyvän arvostelun saanut viini voi osoittautua suureksi pettymykseksi.

Itse muistan (valitettavan) elävästi Château Lousteauneufin vuodelta 2001. Alko ja eräs viinijulkaisu ylistivät sitä: pitkä ja hedelmäinen, klassinen Bordeaux-viini. Niinpä ostin neljä pulloa kappalehintaan 16,40 euroa, koska halusin saada viinikaappiini luotettavan perus-Bordeax'n.

Pettymys oli suuri, kun viini osoittautui maultaan lyhyeksi ja hedelmättömäksi, lähes virheelliseksi. Huonoin viinisijoitus, mitä olen koskaan tehnyt! Samaa todisti toinen viinijulkaisu, jonka valitettavasti sain käsiini vasta ostopäätöksen jälkeen.

Mikä meni pieleen? Miten samasta viinistä voi olla liikkeellä niin erilaisia versioita? Oliko syynä huolimaton pullotus, väärä säilytys, huono kuljetus, viallinen korkki vai joku muu? Tätä ongelmaa ei tuoda esille kovin paljon, mutta omasta mielestäni siitä pitäisi keskustella avoimesti.

Käsittääkseni tässä syynä oli se, että viinin tuottaja on niin pieni, ettei sillä ole mahdollisuutta (tai halua) sekoittaa kaikkea viiniä yhteen ennen pullotusta, jolloin viinisäiliöiden välillä olevat laatuerot päätyvät pulloon asti. Jos kyseessä olisi ollut korkkivika, olisi osa viineistä ollut paremmassa kunnossa.

Ilkeämielinen voisi jopa epäillä, että Alkolle oli markkinoitu tietoisesti 'hyvästä erästä' olevaa viiniä mutta toimitettu viallinen erä. Ken tietää?

Jos osaat vastata viimeiseen kysymykseen tai sinulla on samanlaisia kokemuksia, lähetä sähköpostia linkkisivulta löytyvään olevaan osoitteeseen.


Kaikki osavaltiot tuottavat viiniä (lokakuu 2008)
Lokakuun alun Time-lehdessä oli hauska artikkeli amerikkalaisista viineistä. Artikkelin kirjoittaja Joel Stein tosin ei ainakaan omien sanojensa mukaan ymmärrä paljoa viineistä, mutta tastingissa oli mukana ilmeisesti ‘oikeita viinintuntijoitakin’.

Timen artikkelin mukaan viiniä tuotetaan nykyisin USA:n kaikissa 50 osavaltiossa — jopa niinkin karuissa olosuhteissa kuin Pohjois-Dakotassa ja Alaskassa (joissa kuitenkin käytetään tuontirypäleitä ja usein lisänä erilaisia marjoja tai mausteita).

Viinien laatu vaihtelee artikkelin mukaan surkeasta erinomaiseen. Hyviä viinejä löytyi perinteisten tuotantoalueiden ulkopuolelta mm. itärannikon kesämökkivaltio Delawaresta ja Aspenin laskettelukeskuksen läheltä Coloradosta. Kuusi viiniä todettiin artikkelissa täysin juomakelvottomaksi.

Makutestin tulokset pitäisi löytyä (englanninkielisinä) netissä täältä.


Rakastan viiniä — tilaan siis olutta (syyskuu 2008)
Ravintoloissa viini tarjoillaan aivan liian usein väärässä lämpötilassa. Siksi tilaan itse mieluummin olutta kuin alan juoksuttaa tarjoilijaa liian lämpimän viinin vuoksi. Periaatteessa asiakkaalla on oikeus vaatia uusi tuote, jos siinä on jotain vikaa, mutta ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen alkaa väsyä, jos ongelma on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Kun tarjoilija ottaa pesunlämpimän lasin suoraan koneesta ja kaataa siihen vähintään 20-asteista punaviiniä, on lopputulos paremminkin haalea, vähämausteinen glögi kuin se hienostunut aistinautinto, joka hyvän viinin pitäisi olla.

Tai kun pääruoalle tilattu valkoviini tuodaan pöytään saman tien, on se alkuruoan tai -salaatin jälkeen ehtinyt menettää sen vähäisenkin viileytensä, mikä viinillä mahdollisesti oli tullessaan pöytään.

Ja ihan vain vinkiksi: en ole koskaan saanut ravintolassa eteeni liian viileää punaviiniä. Siis en kertaakaan. Lähes aina punaviini tulee hieman liian lämpimänä, ja viini vain lämpenee lasissa.

Tarjoilija! Tuokaa minulle yksi Pilsner Urquell, kiitos. Juon viinini kotona.


Matka Amerikan Keskilänteen (kesäkuu 2008)
Amerikan Keskilänsi ei ole traditionaalinen viininvalmistusalue. Sen ilmasto ja perinteet eivät ole erityisen ‘viiniystävällisiä’, mutta viime aikoina asiat ovat muuttuneet. Minnesotan yliopistossa on kehitelty uusia rypälelajikkeita, jotka kestävät — Suomenkin mittakaavassa — kylmät talvet ja tuottavat viiniä. Laadusta voidaankin sitten olla montaa mieltä.

Strawbale Winery, Etelä-Dakota

Strawbale on yksi Etelä-Dakotan seitsemästä viinitilasta osavaltion kaakkoiskulmassa lähellä Sioux Fallsin kaupunkia. Tila tuottaa rypäleviinin lisäksi myös marjaviinejä, muun muassa erinomaista vadelmaviiniä. Don ja Susie South perustivat sen alle 10 vuotta sitten, joten tilan köynnökset ovat vielä nuoria. Se ostaakin osan käyttämistään rypäleistä ja marjoista.

Vaikka tila
on etelämpänä kuin Bordeaux’n viinialue, on se ilmastollisesti lähempänä Rovaniemeä kuin Lounais-Ranskaa: vaikka keskikesällä on toki kuumaa, talvet ovat kuitenkin pitkiä ja kylmiä. Lähes kaikki alueella käytettävät rypälelajikkeet onkin kehitelty amerikkalaisen ’villiviinin’ (esim. Vitis labrusca) pohjalta. Euroopassa amerikkalaisköynnösten juurtahan käytetään sen viinikirvakestävyyden vuoksi laadukkaampien (Vitis vinifera -lajin) lajikkeiden oksastusalustana, mutta Amerikassa tehdään näistä kahdesta lajista usein hybridejä eli kahden lajin sekoituksia kuten esim. valkoinen Seyval Blanc ja punainen Frontenac.

Amerikassa viinitilat saavat muokata viinejään aika vapaasti. Rypälemehuun voi lisätä mm. puhdasta sokeria tai rypälesiirappia sekä tammilastuja. Etelä-Dakotassa rypälemehun sokeripitoisuus jää yleensä niin alhaiseksi, että siitä ei voi tuottaa laadukkaita viinejä ilman lisäsokeria. Silti ainakin Strawbalen viinit ovat hyvin happoisia, ja happorakenne on erikoinen — se tuo mieleen paremminkin raa’an karviaismehun kuin laatuviinin. Tuoksu on lähes kaikissa voimakas ja omintakeinen.

  • Seyval Blanc -valkoviinillä on voimakas ja persoonallinen tuoksu, ja sen maku tuo mieleen fino-sherryn. Hyvän kokonaisuuden pilaa kuitenkin nuo edellä mainitut ’omituiset hapot’, jotka hyökkäävät päälle jälkimaussa.
  • White Table Wine tuoksuu päärynältä ja hunajalta, mutta sen maku on ohut.
  • Frontenac Rosélla on ohut tuoksu, mutta sen maku on makean mansikkainen.
  • Red Table -viini (Valiant-rypäleestä) ei ole perinteinen punaviini vaan maultaan hapokas, makeahko ja maderisoitunut. Tuoksu on voimakas ja aromaattinen.
  • Jalapeno on talon erikoisuus — chilillä maustettu makeahko valkoviini, jossa riittää potkua niillekin, jotka pitävät hyvin tulisesta ruoasta. Tuoksussa on ruohoisia yrttejä ja vihreää paprikaa. Jalapeno oli mielenkiintoisin tuttavuus viidestä maistelemastani viinistä lähinnä muissa viineissä olevien ongelmien ja puutteiden vuoksi.

Alexis Bailly Winery, Minnesota

Alexis Bailly Winery on hieman vanhempi tila: se perustettiin jo 1970-luvulla. Minnesotassa viinitiloja löytyy Etelä-Dakotaa enemmän, sillä ilmasto on hieman suotuisampi viiniköynnöksille. Silti eurooppalaista lajia pitää täällä suojata talven kylmältä, ja parhaiten menestyvät amerikkalaiset lajikkeet.

 
Tilan motto on ”Where the grapes can suffer” — eli omistajien mielestä on vain hyvä, että viiniköynnös joutuu hieman kärsimään Minnesotan säiden armoilla.

Alexis Baillyn viinit ovat kertaluokkaa laadukkaampia kuin Strawbalessa. Erityisesti tilan jääviini oli jo hyvinkin mielenkiintoinen millä tahansa mittareilla arvioituna.

  • Seyval Blanc -valkoviini oli hapokas, kevyehkö ja marjaviinimäinen.
  • Country White muistutti unkarilaisesta Hárslevelű-rypäleestä tehtyä viiniä kukkealla tuoksullaan ja maullaan.
  • Rosé Noirin tuoksu oli vadelmais-herukkainen ja maku metsämarjainen.
  • Isis Ice Wine oli herkullinen hunajaisine tuoksuineen. Makeassa maussa oli kypsiä aprikooseja sekä ripaus limettiä.